Ran­ta­poh­ja lue­taan lai­das­ta laitaan

Iiläi­set Irja ja Väi­nö Par­ta­nen kuu­lu­vat Ran­ta­poh­jan uskol­lis­ten tilaa­jien jouk­koon. Leh­ti on tul­lut heil­le ensim­mäi­ses­tä nume­ros­ta lähtien.

– Emme muis­ta kuka leh­ti­ti­lauk­sen meil­le kaup­pa­si, mut­ta var­maan se oli joku Ran­ta­poh­jan asia­mie­his­tä, Irja Par­ta­nen muistelee.

Ran­ta­poh­jal­la oli levik­kia­lu­een kun­nis­sa laa­ja asia­mies­ver­kos­to, joka hank­ki leh­del­le tilaajia.

Ran­ta­poh­ja on Par­ta­sil­la odo­tet­tu leh­ti, joka pyri­tään hake­maan pos­ti­laa­ti­kos­ta heti pos­tin­kan­ta­jan kul­ke­mi­sen jäl­keen. Väi­nö Par­ta­nen ker­too ole­van­sa huo­nom­pi luki­ja, joten Irja lukee leh­den hänel­le ääneen.

– Toi­si­naan sel­lai­set kir­joi­tuk­set ovat hyviä, jois­sa joku jun­naa jota­kin asi­aa vas­taan. Myös elä­män­ker­ta­tyyp­pi­set jutut ovat hyviä. Yleen­sä­kin sel­lai­set jutut, jois­sa ker­ro­taan van­hois­ta ihmi­sis­tä, paris­kun­ta luet­te­lee mie­lei­si­ään juttuja.

Irja Par­ta­nen vink­kaa­kin, että kan­nat­tai­si käy­dä jutut­ta­mas­sa van­ho­ja ihmi­siä, jot­ka muis­ta­vat sota-ajan.

– Jos­kus olen jol­le­kin sano­nut­kin, että noi­ta asioi­ta­han pitäi­si pan­na leh­teen, mut­ta eihän ne tie­ten­kään ala leh­del­le puhumaan.

Haas­tat­te­lu­päi­vä­nä edel­lis­päi­vän Ran­ta­poh­jas­ta Par­tas­ten mie­leen on jää­nyt eri­tyi­ses­ti jut­tu hau­ki­pu­taa­lai­ses­ta paris­kun­nas­ta, joka käve­li Nuor­ga­mis­ta Haukiputaalle.

– Luem­me kyl­lä leh­den lai­das­ta lai­taan. Ran­ta­poh­jas­sa ei ole mitään tur­hia höpö­tyk­siä, vaan ihan asiaa.

Par­tas­ten mie­les­tä Ran­ta­poh­ja ilmes­tyy juu­ri sopi­vas­ti kak­si ker­taa vii­kos­sa. Leh­den pak­suus­kin on hei­dän mieleisensä.

– Se on näil­lä näky­min juu­ri sopi­va. Ei tar­vit­se pie­nen­tää, eikä suurentaa.