Pölyt­tä­jät vähä­lu­kui­sia kyl­män alku­ke­sän vuoksi

Kulu­va kesä on ollut pölyt­tä­jil­le vai­kea, sel­vi­ää Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen kokoa­mis­ta havain­toai­neis­tois­ta. Kolean alku­ke­sän seu­rauk­se­na sekä päi­vä­per­ho­sia että kima­lai­sia on havait­tu las­ken­nois­sa edel­lis­vuot­ta vähemmän.

Vii­mei­sin kuu­kausi on ollut ennä­tyk­sel­li­sen läm­min, mut­ta kevät ja alku­ke­sä oli­vat poik­keuk­sel­li­sen kolei­ta. Tämän seu­rauk­se­na eri päi­vä­per­hos­la­jit ovat len­tä­neet tavan­omais­ta myö­hem­min. Myös kima­lais­pe­sien kehi­tys hidas­tui ja työ­läis­ten mää­rät kään­tyi­vät nousuun vas­ta heinäkuussa. 

Ennak­ko­tie­to­jen perus­teel­la vähen­ty­nei­tä päi­vä­per­hos­la­je­ja on tänä kesä­nä ollut sel­väs­ti enem­män kuin run­sas­tu­nei­ta. Noin kol­man­nek­sel­la lajeis­ta yksi­lö­mää­rät oli­vat lähel­lä edel­lis­vuo­den tasoa. Päi­vä­per­hos­ten koko­nais­mää­rä las­ki kui­ten­kin vain 13 pro­sent­tia, kos­ka muu­ta­mat ylei­sim­mis­tä lajeis­ta runsastuivat. 

– Per­hos­ke­sä näyt­ti pit­kään todel­la mur­heel­li­sel­ta. Hei­nä­kuus­sa alka­neet hel­teet kor­ja­si­vat osin tilan­net­ta, mut­ta useim­pien lajien kan­nal­ta ne tuli­vat lii­an myö­hään, ker­too Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen tut­ki­ja Jan­ne Heliö­lä.

Kevään per­ho­sis­ta aurora‑, kan­gas- ja vir­na­per­ho­nen run­sas­tui­vat, kun taas kevääl­le tyy­pil­li­set aikuis­tal­veh­ti­jat oli­vat vähä­lu­kui­sia. Näis­tä nok­kos- ja nei­to­per­ho­sen kan­nat romah­ti­vat jo vii­me vuonna. 

Koleat säät jat­kui­vat kesä­kuus­sa, mikä pai­noi päi­vä­per­hos­ten mää­rät las­kuun. Useim­mat kes­ki­ke­säl­le tyy­pil­li­set lajit, kuten niit­ty­jen sini­sii­vet ja hopea­täplät, esiin­tyi­vät vii­me vuot­ta vähä­lu­kui­sem­pi­na. Hei­nä­kuus­sa hyvin ylei­si­nä tavat­ta­vat tes­ma­per­ho­nen ja lau­ha­hii­pi­jä kui­ten­kin run­sas­tui­vat, mikä kään­si per­hos­ten koko­nais­mää­rät nousuun. 

Vii­me vuon­na run­sas­tu­neet, yleen­sä vähä­lu­kui­set vir­na­si­ni­sii­pi ja hel­mi­ho­pea­täplä taan­tui­vat nyt mer­kit­tä­väs­ti. Vael­ta­ja­per­ho­sis­ta ami­raa­lia on tavat­tu run­saa­na, kaa­li- ja nau­ris­per­ho­sia jok­seen­kin tavan­omai­ses­ti ja ohda­ke­per­hos­ta­kin hieman. 

Kolean alku­ke­sän seu­rauk­se­na vii­me viik­koi­na on tavat­tu edel­leen monia päi­vä­per­hos­la­je­ja, joi­den len­to on tyy­pil­li­ses­ti tähän aikaan jo päät­ty­nyt. Samas­ta syys­tä päi­vä­per­ho­sia on täl­lä het­kel­lä len­nos­sa ajan­koh­taan näh­den runsaasti. 

Kima­lais­kan­to­ja on seu­rat­tu vas­ta vuo­des­ta 2019 alkaen. Jo täs­sä ajas­sa on havait­tu, että vuo­sit­tai­set muu­tok­set ovat usein suu­ria. Edel­lis­ke­sä oli jok­seen­kin kes­ki­mää­räi­nen, mut­ta nyt kima­lais­mää­rät las­ki­vat mer­kit­tä­väs­ti. Useim­pien lajien yksi­lö­mää­rät vähe­ni­vät, ja yksi­lö­mää­rät las­ki­vat myös val­tao­sal­la havain­to­pai­kois­ta. Havain­to­jen koko­nais­mää­rä las­ki lähes kol­man­nek­sel­la vii­me vuodesta. 

– Kolea alku­ke­sä lyk­kä­si kima­lais­pe­sien kehi­tys­tä, joten työ­läis­ten mää­rät oli­vat alhai­sia pit­käl­le hei­nä­kuu­hun asti. Toi­saal­ta vii­leä ja satei­nen sää piti mesi­kas­vien tar­jon­nan run­saa­na, poh­tii Heliölä. 

Kaik­kien ylei­sim­pien kima­lais­la­jien havain­to­mää­rät las­ki­vat sel­väs­ti edel­lis­vuo­des­ta. Pel­to­ki­ma­lai­nen säi­lyi run­saim­min havait­tu­na laji­na, mut­ta toi­sis­taan vai­keas­ti ero­tet­ta­via man­tu- ja kon­tu­ki­ma­lai­sia oli yhdes­sä sil­ti enem­män. Seu­raa­vak­si run­saim­pia laje­ja oli­vat kar­ta­no- ja pen­sas­ki­ma­lai­nen. Edel­lis­vuo­tis­ta run­saam­pi­na tavat­tiin lähin­nä har­va­lu­kui­sia keto‑, kir­jo- ja juhannuskimalaisia. 

Hitaas­ti eden­neen kesän seu­rauk­se­na vii­me viik­koi­na kima­lai­sia on ollut liik­keel­lä ajan­koh­taan näh­den run­saas­ti. Uudet kunin­gat­ta­ret ja koi­raat ovat kui­ten­kin jo kuo­riu­tu­neet, joten pesien toi­min­ta on vää­jää­mät­tä taan­tu­mas­sa. Pari­tel­tu­aan uudet kunin­gat­ta­ret kerää­vät vara­ra­vin­toa ja hakeu­tu­vat sit­ten tal­vi­le­poon. Työ­läi­set ja koi­raat kuo­le­vat vähi­tel­len syk­syn edetessä. 

Pölyt­tä­jiä on tar­peen seu­ra­ta pit­kä­jän­tei­ses­ti, sil­lä nii­den kan­nat vaih­te­le­vat suu­res­ti lähin­nä yksit­täis­ten kesien sää­olois­ta riip­puen. Vaih­te­lun taka­na pii­le­vät kehi­ty­stren­dit saa­daan esiin vas­ta vähin­tään 10–20 vuo­den aika­sar­jas­ta. Pit­käl­lä aika­vä­lil­lä pölyt­tä­jä­la­jis­toom­me vai­kut­ta­vat ennen kaik­kea sopi­vien eli­nym­pä­ris­tö­jen vähe­ne­mi­nen sekä ilmas­ton läm­pe­ne­mi­nen. Pölyt­tä­jiä esiin­tyy eni­ten maa­ta­lous­a­lueil­la, mis­sä ne ovat kär­si­neet niit­ty­jen ja pien­ta­rei­den vähenemisestä. 

Pölyt­tä­jil­lä on mer­kit­tä­vä roo­li EU:n ympä­ris­tö­po­li­tii­kas­sa. Syk­syl­lä 2025 on val­mis­tu­mas­sa EU:n ase­tus mene­tel­mis­tä, joil­la kaik­kien jäsen­mai­den tulee seu­ra­ta pölyt­tä­jä­la­jis­ton­sa tilaa vuo­des­ta 2027 läh­tien. Täl­lä seu­ran­nal­la pyri­tään arvioi­maan aiem­min pää­tet­ty­jen poli­tiik­ka­toi­mien riit­tä­vyyt­tä pölyt­tä­jien suo­je­lus­sa. Suo­mes­sa näi­tä tavoit­tei­ta edis­te­tään eten­kin vuon­na 2022 val­mis­tu­neen kan­sal­li­sen pölyt­tä­jä­stra­te­gian toimenpiteillä. 

Päi­vä­per­hos­ten ja kima­lais­ten run­saus­tie­dot perus­tu­vat Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen yllä­pi­tä­miin Maa­ta­lous­ym­pä­ris­tön päi­vä­per­hos­seu­ran­taan sekä kima­lais­seu­ran­taan. Molem­mat seu­ran­nat perus­tu­vat vapaa­eh­tois­ten havain­noi­jien työ­hön. Täs­sä esi­te­tyt arviot perus­tu­vat 4.8. men­nes­sä tal­len­net­tui­hin havain­toai­neis­toi­hin, jot­ka vas­taa­vat yli puol­ta kesän havain­to­mää­räs­tä. Lopul­li­set arviot saa­daan vuo­den­vaih­tees­sa. Ne tar­ken­ta­vat arvioi­ta eten­kin lop­pu­ke­sän lajien osal­ta, joi­den len­to on edel­leen käynnissä.