Pal­jon aihet­ta kiitokseen

– Suo­men 102-vuo­ti­nen tai­val antaa meil­le mon­ta oppia. Suo­men ja suo­ma­lais­ten voi­ma­na on aina ollut kovan pai­kan tul­len yhteis­työ. Eri­mie­li­syy­det on osat­tu sysä­tä syr­jään ja näh­ty, mikä on tär­ke­ää. Näin tulee ole­maan jat­kos­sa­kin, uskoi Hau­ki­pu­taan itse­näi­syys­päi­vän juh­las­sa puhu­nut Hau­ki­pu­taan yrit­tä­jien puheen­joh­ta­ja Jon­na Kurvinen.

Hän sanoi, että itse­näi­syys­päi­vä on meil­le ilon ja kii­tol­li­suu­den päi­vä, jol­loin mie­lem­me täyt­tää syvä kii­tol­li­suus iäk­käim­piä suku­pol­viam­me koh­taan ja sii­hen kaik­keen hyvään, jos­ta saam­me elä­mäs­säm­me nauttia.

Tänään Suo­mi on kan­sain­vä­li­sen ver­tai­lun mukaan maa­il­man vakain val­tio ja tur­val­li­sin maa. Suo­mi on myös kan­sa­lai­sil­le vapain maa, jos­sa on maa­il­man paras hal­lin­to, riip­pu­mat­to­min oikeus­lai­tos ja vapain leh­dis­tö. Meil­lä on maa­il­man kor­kein inhi­mil­li­nen hyvin­voin­ti ja pie­nin lapsikuolleisuus.

Kur­vi­nen ker­toi, että hän itse yrit­tä­jä­nä ja yrit­tä­jien edus­ta­ja­na voi hyvin samais­tua sii­hen yrit­tä­mi­sen hen­keen, joka kan­nat­te­li maa­tam­me myös sotien jäl­keen. Sii­nä yrit­tä­mi­sen hen­ges­sä oli­si pal­jon opit­ta­vaa kai­kil­le tänä päi­vä­nä. Vaik­ka tie näyt­tää jos­kus vai­keal­ta, pitää roh­keas­ti luot­taa sii­hen, että lopus­sa ahke­ra työ palkitaan.

– Paras itse­näi­syys­päi­vän oppi­tun­ti meil­le on, että osaam­me kun­nioit­taa toi­nen toi­siam­me. Ja sil­loin­kin, kun kun­nioi­tus­ta ei löy­dy, jak­sai­sim­me sie­tää ja ymmär­tää toisiamme.

Kur­vi­sen mukaan yhteis­vas­tuun ja toi­sis­ta välit­tä­mi­sen hen­ki on pal­jon enem­män kuin mihin par­haim­mat­kaan poliit­ti­set voi­mat pys­ty­vät. Se on enem­män kuin lait ja ase­tuk­set saa­vat aikaan. Se on ihmi­sen sisäl­tä kum­pua­vaa vel­voi­tus­ta oikeu­den­mu­kai­suu­teen ja suu­ri­sy­dä­mis­tä armol­li­suut­ta toi­siam­me kohtaan.

Hau­ki­pu­taan lukion opis­ke­li­ja Oona Pöys­kö nos­ti esil­le juh­lan avaus­pu­hees­saan äidin­kie­lem­me ja luke­mi­sen mer­ki­tyk­sen. Hän kan­toi huol­ta sii­tä, että niin nuor­ten kuin aikuis­ten luke­mi­sen har­ras­tus on vähentynyt.

– Meil­lä ei oli­si omaa äidin­kiel­tä ilman 1800-luvun kie­li­tais­te­lua ja sotien vete­raa­ne­ja, jot­ka tais­tel­len säi­lyt­ti­vät itse­näi­syy­tem­me ja samal­la kie­lel­li­sen perin­töm­me. Kir­joit­ta­mi­nen ja kir­jo­jen luke­mi­nen on muo­kan­nut yhteis­kun­taa mer­kit­tä­väs­ti, kir­joil­la on voi­nut myös vai­kut­taa, muis­tut­ti Pöyskö.

Luke­mi­sen tai­to jakau­tuu pal­jon luke­viin ja nii­hin, jot­ka eivät ole kos­kaan luke­neet koko­nais­ta kir­jaa tai luke­vat hyvin vähän. Itse Pöys­kö ker­toi elä­vän­sä kuplas­sa, jos­sa luke­mis­ta arvostetaan.

Oman äidin­kie­len ja luke­mi­sen vaa­li­mi­sen ohel­la hänen mie­les­tään suo­ma­lai­suut­ta hei­jas­taa myös luon­to, jon­ka suo­je­le­mi­nen on mei­dän kaik­kien oikeus ja vel­vol­li­suus.  Ilmas­ton­muu­tok­ses­ta lii­kaa toi­tot­ta­mi­nen voi aiheut­taa ahdis­tus­ta ja ähkyä, mut­ta tule­vai­suu­den uhka­ku­vis­ta ei tule hal­vaan­tua, vaan toi­meen pitää tart­tua suo­ma­lai­sel­la sit­key­del­lä ja sisulla.

Hau­ki­pu­taan itse­näi­syys­päi­vän juh­las­ta vas­ta­si Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta, Hau­ki­pu­taan rin­ta­ma­ve­te­raa­nien ja sotain­va­li­dit ja LC-Hau­ki­pu­das/­Kel­lo. Ennen pää­juh­laa oli juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus  kir­kos­sa ja kun­nia­no­soi­tus san­ka­ri­hau­dal­la, kun­nia­var­tios­sa oli par­tio­lip­pu­kun­ta Putaan Vilkkaat.

Pää­juh­las­sa seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa esiin­tyi Kama­rior­kes­te­ri OKKO Osmo Lepo­nie­men joh­dol­la, solis­ti­na esiin­tyi Rai­mo Paa­so. Hau­ki­pu­taan Mies­kuo­ro esiin­tyi Mih­kel Kol­dit­sin johdolla.

Hau­ki­pu­taan Mies­kuo­ro, Kama­rior­kes­te­ri OKKO ja ylei­sö lau­loi­vat Maam­me-lau­lun itse­näi­syys­päi­vä­juh­lan päätteeksi.