Ori Ukon­poi­ka oli liminkalainen

Iis­sä muis­tel­tiin kak­si­tois­ta vuot­ta sit­ten, kuin­ka paik­ka­kun­nal­la vie­tiin kan­ta­kir­jaan Suo­men ensim­mäi­nen suo­men­he­vo­nen ori Ukon­poi­ka. Pari vuot­ta sit­ten juh­lis­tet­tiin suo­men­he­vo­sen 110-vuo­tis­juh­la­päi­vää val­ta­kun­nal­li­ses­ti lipu­tuk­sel­la. Monil­la lie­nee sel­lai­nen käsi­tys, että ori Ukon­poi­ka oli­si ollut iiläi­nen hevo­nen. Näin ei ole, vaan Ukon­poi­ka oli limin­ka­lais­pol­le, jon­ka omis­ti Limin­gan Hevoskasvatusyhdistys.

Oriit­ten kan­ta­kir­jaa­mi­seen innos­tut­tiin sii­tä, että Kei­sa­ril­li­nen Senaat­ti vah­vis­ti syys­kuun 6. päi­vä 1907 ase­tuk­sen suo­men­ro­tuis­ten oriit­ten kan­ta­kir­jan pidos­ta. Aika­lais­leh­tien mukaan ”tämä oli var­maan­kin suu­ri ilo­sa­no­ma oikein ajat­te­le­vil­le hevos­mie­hil­le, kun ote­taan huo­mioon koko maam­me ja kan­sam­me hyö­ty asias­ta. Tämä toi­men­pi­de tulee toi­vot­ta­vas­ti siu­naus­ta tuot­ta­maan, sil­lä täten juu­ri voi­daan asi­aa kai­kis­ta tas­a­puo­li­sim­min ajaa, eikä siten, kuin tähän asi­aan yrit­ti käy­dä, nimit­täin kun aiot­tiin eri hevos­liit­to­jen pii­reis­sä eri­lai­sil­la vaa­ti­muk­sil­la ruve­ta hyväk­sy­mään hevo­sia kan­ta­kir­jaan. Nyt tule­vat joka kan­ta­kir­ja­näyt­te­lys­sä hevo­set mitat­ta­vak­si samo­jen vaa­ti­mus­ten mukaan ja osak­si samo­jen hen­ki­löit­ten­kin arvosteltaviksi”.

Tas­a­puo­li­suu­den ja asian­tun­te­vuu­den taka­si se, että kan­ta­kir­jaa­mis­ta var­ten oli vas­te­des pidet­tä­vä vuo­sit­tain aina­kin kym­me­nen näyt­te­lyä, jois­sa orii­ta pal­kit­tiin ja hyväk­syt­tiin val­tion kan­ta­kir­jaan. Näyt­te­lyis­sä tuli olla pai­kal­la val­tion hevos­hoi­don­neu­vo­jan ja hänen apu­lai­sen­sa. Kan­ta­kir­ja­lau­ta­kun­taan kuu­lui vie­lä kol­me jäsen­tä pai­kal­li­sis­ta hevos­mie­his­tä. Kan­ta­kir­jaa­mi­sel­la oli mer­ki­tys­tä sii­to­so­riit­ten luo­ki­tuk­ses­sa ja sii­nä, että vain kan­ta­kir­ja­tut hevo­set sai­vat osal­lis­tua val­tion viral­li­siin ajokilpailuihin.

Ii ehkä sat­tu­mal­ta ensim­mäi­sek­si kantakirjauspaikaksi

Kei­sa­ril­li­sen Senaa­tin ase­tus­ta lie­nee odo­tet­tu hevos­ja­los­tus­pii­reis­sä, sil­lä ori­näyt­te­lyi­tä pan­tiin toi­mek­si jo samas­sa kuus­sa. Ensim­mäi­sek­si jär­jes­tä­jäk­si ehti Oulun lää­ni. Näyt­te­ly pidet­tiin 17.9. 1907 Iis­sä Jak­ki­lan piha­pii­ris­sä tois­ta kilo­met­riä Iin Hami­nas­ta Ala­ran­nal­le päin. Syys-loka­kuun aika­na jär­jes­tet­tiin näyt­te­lyt vie­lä Joen­suus­sa 27.9., Vii­pu­ris­sa 30.9., Kuo­pios­sa 7.10., Jyväs­ky­läs­sä 11.10., Turus­sa 17.10. ja Hyvin­kääl­lä 21.10.

Iin kym­me­nen päi­vän voi­ton sat­tu­man­va­rai­suus on sii­nä, että Oulun lää­nis­sä ehdit­tiin ensim­mäi­sek­si jär­jes­tä­jäk­si. Sen sijaan Ii ei lie­ne ollut näyt­te­ly­paik­ka­kun­ta­na sat­tu­mal­ta. Ii on van­ha kult­tuu­ri­pi­tä­jä, jos­sa on ehdit­ty mukaan eri­lai­siin vir­tauk­siin var­hain. Niin­pä Iis­sä on täy­ty­nyt olla vire­ää hevos­tou­hua, mitä vah­vis­taa tam­mo­jen kantakirjaukset.

Oriit­ten osal­ta Iin näyt­te­ly oli vaa­ti­ma­ton, sil­lä Jak­ki­lan pihal­le tuo­tiin kan­ta­kir­ja­tar­jok­kaik­si vain kol­me hevos­ta. Näyt­teil­lä olleis­ta oreis­ta voi­tiin hyväk­syä kan­ta­kir­jaan vain Limin­gan Hevos­kas­va­tusyh­dis­tyk­sen Ukon­poi­ka ja sekin arvos­tel­tiin vain III pal­kin­non arvoi­sek­si. Mut­ta eka mikä eka. Ukon­poi­ka ei ollut juok­si­ja, vaan sai kes­kit­tyä ken­ties muka­vam­paan sii­to­so­riin teh­tä­vään. Poh­jois-Suo­mes­ta ei ollut ensim­mäis­ten sadan kan­ta­kir­jao­riin jou­kos­sa Ukon­po­jan lisäk­si mui­ta hevo­sia. Muis­sa näyt­te­lyis­sä pii­sa­si orii­ta, sil­lä esi­mer­kik­si Turus­sa hyväk­syt­tiin kan­ta­kir­jaan 25, Vii­pu­ris­sa 20 ja Joen­suus­sa 15 oritta.

Iiläis­he­vo­sia tammakantakirjaan 

Iiläis­ten hevo­sys­tä­vien ei tar­vin­nut töl­lis­tel­lä Jak­ki­las­sa pel­käs­tään kol­mea val­tion puo­les­ta pide­tyn ori­kan­ta­kir­ja­näyt­te­lyn hevos­ta. Oulun lää­nin Hevos­sii­tos­liit­to toi­meen­pa­ni samas­sa tilai­suu­des­sa näyt­te­lyn tam­mo­ja var­ten. Näyt­te­lys­sä kan­ta­kir­jat­tiin tam­mat liit­ton­sa kan­ta­kir­jaan. Iin näyt­te­lys­sä kan­ta­kir­jat­tiin yksi­tois­ta tam­maa, jois­ta vii­si oli iiläi­siä. Muut oli­vat Limin­gas­ta, Oulus­ta, Paa­vo­las­ta, Muhok­sel­ta ja Tyr­nä­väl­tä. Iiläi­sis­tä hevo­sis­ta kan­ta­kir­jat­tiin ja pal­kit­tiin M. Häy­ry­sen tam­ma Sirk­ka I pal­kin­nol­la ja 75 mar­kan raha­sum­mal­la, nyky­ra­has­sa 298,20 euroa. Erk­ki Lie­dek­sen Per­ho ja Kus­taa Ella­lan Ilta sai­vat II pal­kin­non ja 50 mark­kaa. Kan­ta­kir­jaan pää­si­vät vie­lä K. Wei­jo­lan Poju III pal­kin­nol­la ja A. Paa­vo­lan Rebek­ka ilman pal­kin­toa. Edel­lä mai­ni­tut tam­mo­jen omis­ta­jat lie­ne­vät olleen aktii­vi­sia hevos­kas­vat­ta­jia, var­maan oli mui­ta­kin. Tam­mo­jen kan­ta­kir­jaus tuli val­tiol­li­sek­si vuon­na 1919. Eläm­me siis juhlavuotta.

Vaik­ka val­tion raha­pal­kin­nol­li­siin juok­su­kil­pai­lui­hin pää­si vain kan­ta­kir­jat­tu­ja hevo­sia, jär­jes­tet­tiin hevos­ten juok­su­kil­pai­lu­ja muu­ten­kin. Vuon­na 1908 oli muun muas­sa Oulun hiih­to­jen yhtey­des­sä kah­te­na päi­vä­nä ajo­kil­pai­lut Hie­ta­saa­ren ja kau­pun­gin väli­sel­lä jääl­lä. Osa­not­ta­jia oli ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä 17 hevos­ta, mut­ta ”mai­ne­hik­kai­ta juok­si­ja­ku­nin­kai­ta ja ‑kunin­gat­ta­ria” ei ollut pai­kal­la, kir­joit­ti Kai­ku-leh­ti. Ne oli­vat leh­ti­tie­to­jen mukaan samaan aikaan Vaa­sas­sa pide­tyis­sä val­tion ajois­sa. Kat­so­jia radan lumi­pen­koil­la oli sil­ti tuhan­sia, vaik­ka toi­sen päi­vän kah­dek­san hevo­sen ajot oli­vat ”huvit­ta­vat, mut­ta ker­ras­saan arvot­to­mat”. Joka tapauk­ses­sa Ii jäi hevos­ja­los­tuk­sen his­to­ri­aan – ansios­ta tai ei – mitä väliä.

Läh­teet: Suo­men Urhei­lu­leh­ti 1/1908 ja 3/1908