Nai­set mer­kit­tä­viä Kal­le Pää­ta­lon elä­mäs­sä — Iissäkin

Kal­le Pää­ta­los­ta innos­tu­nut kir­jai­li­ja Karo­lii­na Timo­nen saa­pui vii­me tiis­tai­na Iin kir­jas­ton kut­su­ma­na Nät­te­po­riin ker­to­maan kuu­li­joil­le teok­ses­taan Kir­jei­tä Iijoel­le: Kal­le Pää­ta­lon elä­män naiset.

Vie­rai­lu liit­tyi Kal­le Pää­ta­lo 100 vuot­ta ‑tee­ma­vii­kon tapah­tu­miin, jot­ka käyn­nis­tyi­vät jo maa­nan­tai­na Museo­kah­vi­la Hui­lin­gis­sa pide­tyl­lä Koh­tauk­sia Iijo­ki-sar­jas­ta ‑esi­tyk­sel­lä, sekä jat­kui­vat vie­lä lau­an­tai­na jär­jes­tet­tä­väl­lä Kenes­tä Iin Pää­ta­lo-tie­tä­jä visailulla.

Karo­lii­na Timo­nen ei itse ole aiem­min Iis­sä käy­nyt, vaik­ka Pää­ta­lo Iijo­ki-sar­jan­sa teok­sis­sa paik­ka­kun­nal­la liikkuukin.

– Ii oli Kal­lell­le aika mer­kit­tä­vä paik­ka, vaik­ka hän ei tääl­lä pit­kiä aiko­ja viet­tä­nyt­kään, on Timo­nen havainnut.

Omas­ta kiin­nos­tuk­ses­taan Pää­ta­loa koh­taan on Timo­nen saa­nut kuul­la oudok­su­via kommentteja.

– On kysyt­ty, mik­si ihmees­sä luen Pää­ta­loa, vaik­ka olen nai­nen, kau­pun­ki­lai­nen, aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­tet­tu ja joi­den­kin mie­les­tä lii­an nuo­ri­kin Pää­ta­los­ta innos­tu­maan, hän listaa.

Timo­nen hok­saut­taa, että ovat Pää­ta­lon teok­sia aina luke­neet myös nai­set, vaik­ka perin­tei­ses­ti kir­ja han­kit­tiin­kin isän­päi­vä- tai jou­lu­lah­jak­si miehille.

Oman Pää­ta­lo-kiin­nos­tuk­sen­sa Timo­nen taus­toit­taa ker­to­mal­la omien­kin juur­ten­sa löy­ty­vän maaseudulta.

– Kir­jo­jen tapah­tu­mat ovat myös lähel­lä omien iso­van­hem­pie­ni tari­naa, ja hei­dän saman­kal­tai­set elä­män­ko­ke­muk­sen­sa toi­mi­vat yhte­nä innostajana.

Toi­sek­si taus­ta­vai­kut­ta­jak­si Timo­nen las­kee lap­se­na näh­dyt tele­vi­sio­sar­jat, jot­ka perus­tui­vat Pää­ta­lon Iijo­ki-sar­jan teok­sis­ta teh­tyi­hin elo­ku­viin Elä­män von­ka­mies ja Nuo­ruu­te­ni savotat.

Pää­ta­lon Iijo­ki-sar­jan kir­joi­hin Timo­nen tart­tui ensim­mäi­sen ker­ran parin­kym­me­nen ikäi­se­nä. Sil­lä ker­taa luke­mi­nen kui­ten­kin juut­tui kah­dek­san­nen osan puo­li­vä­liin, ja uudel­leen innos­tus herä­si vas­ta pari­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min, jol­loin Timo­nen ryh­tyi pitä­mään myös blo­gia ete­ne­mi­ses­tään sarjassa.

Kir­je on lähei­nen kirjoitusmuoto

Oman teok­sen­sa Timo­nen pää­tyi kir­joit­ta­maan kir­jei­den muo­toon, kos­ka kir­je on lähei­nen ilmai­su­muo­to, ja kir­jo­jen­kin tari­nat on kir­joi­tet­tu lähei­seen tyyliin.

Kir­jei­den­sä koh­teik­si Timo­nen raja­si Tai­val­kos­ken nai­set, kos­ka kaik­ki­aan sar­jas­sa esiin­tyy sato­ja nai­sia, ja johon­kin rajaus oli pak­ko vetää.

– Pää­ta­lon tavas­sa kir­joit­taa oli jopa nai­sel­li­sia näkö­kul­mia joh­tuen ehkä sii­tä, että hän suu­ren osan lap­suu­des­taan viet­ti pää­osin nais­ten paris­sa isän­sä hen­ki­sen sai­rau­den vuok­si. Kal­le sai siten hyvät läh­tö­koh­dat nai­sis­ta kertomiseen.

Iihin Pää­ta­lo pää­tyi olles­saan väli­rau­han aikaan armei­jas­sa. Kes­ti­län sahan raken­nuk­siin sijoi­te­tun patal­joo­nan soti­laat tutus­tui­vat myös Hami­naan, ja Kal­len elä­mään löy­tyi­kin siel­tä hän­tä jon­kin ver­ran van­hem­pi Elsa. Sit­ten paik­ka­kun­nal­le saa­pui sai­raa­la-apu­lai­nen Enni, johon Kal­le hul­laan­tui täy­sin. Lopul­ta ilmaan­tui kuvioi­hin vie­lä Mai­ja, joka tuli Iihin aivan Kal­len takia. Niin­pä Pää­ta­lol­la riit­ti poh­dit­ta­vaa nais­suh­tei­den­sa sokkelossa.

Pää­ta­lon Iis­sä viet­tä­mä aika herät­ti kom­men­toin­tia myös tilai­suu­den yleisössä.

– Ukko­sen ääni ‑teok­ses­sa, mis­sä Pää­ta­lo Iin ajas­taan ker­too, on hyvin vähän tie­toa sen jouk­ko-osas­ton teke­mi­sis­tä, mihin Kal­le kuu­lui. Nai­set taas ovat koros­te­tus­ti esil­lä, todettiin.

Muu­ta­mia luki­joi­ta teok­sen kes­kit­ty­mi­nen nais­suh­tei­den kuvauk­seen oli jopa ärsyt­tä­nyt sii­nä mää­rin, että kir­ja oli uhan­nut jää­dä kesken.

Pää­ta­lon kuvauk­sia pai­kois­ta sen sijaan kom­men­toi­tiin kiitoksella.

– Paik­ko­jen kuvai­lu on teok­ses­sa niin elä­vää, että siel­tä hel­pos­ti tun­nis­taa omia lap­suu­den leik­ki­kent­tiä, miel­si useam­pi­kin kir­jaa lukenut.