Lin­tu­ku­vaus on luon­non­lä­hei­nen harrastus

Kii­min­ki­läi­nen Joki­ran­nan kou­lun oppi­las Niko Sal­li­nen har­ras­taa lin­tu­ku­vaus­ta. Kou­lu­teh­tä­vä­nään hän teki kuva­re­por­taa­sin har­ras­tuk­ses­taan. Ran­ta­poh­ja jul­kai­see työn osa­na pai­kal­lis­leh­den ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.

Lin­tu­ku­vaus on luon­non­lä­hei­nen ja mukaan­sa vie­vä har­ras­tus. Lin­tu­ku­vaa­mi­sen voi aloit­taa kuka tahan­sa. Pitää vain men­nä ulos met­sään ja kokeil­la aluk­si saa­da lin­tu edes kame­ran ruu­tuun. Aluk­si ei ole tar­peen ostaa kal­lis­ta kame­raa. Riit­tää, kun­han saa edes jon­kin­lai­sia kuvia otet­tua. Koke­muk­sen kart­tues­sa var­mas­ti huo­maa mitä omi­nai­suuk­sia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tar­vit­see sit­ten mah­dol­li­ses­sa uudes­sa kamerassa.

Yksi perus­tai­to on osa­ta tun­nis­taa lin­tu­la­jit. Jos tavoit­tee­na on kuva­ta tiet­tyä lajia, on hyvä tie­tää perus­tie­dot kysei­ses­tä lajis­ta. Eli­nym­pä­ris­tö, esiin­ty­mi­sa­lue- ja aika, ylei­nen käyt­täy­ty­mi­nen sekä tun­to­mer­kit ovat tär­keim­piä tie­to­ja. On vai­kea saa­da kuvat­tua poh­joi­ses­sa esiin­ty­vää kuuk­ke­lia Ete­lä- Suo­mes­sa, vaik­ka kuin­ka etsi­si. Useat lin­tu­ku­vaa­jat käyt­tä­vät pii­lo­ko­ju­ja pääs­täk­seen vie­lä lähem­mäk­si kuvat­ta­via laje­ja. Itse en ole kos­kaan vie­lä käyt­tä­nyt, mut­ta tule­vai­suu­des­sa se oli­si myös suunnitelmissa.

Lin­tu­ja kuva­tes­sa on tär­ke­ää osa­ta lukea nii­den käyt­täy­ty­mis­tä. Usein par­haat kuvat tulee, kun lin­tu itse lähes­tyy kuvaa­jaa. Jos menee kame­ran kans­sa lin­tu­jen peräs­sä, toden­nä­köi­ses­ti käteen jää vain pois­päin len­tä­viä lin­tu­ja. Help­po tapa aloit­taa lin­tu­ku­vaus ja saa­da lin­nut tule­maan kuvaa­jan luo on nii­den ruok­ki­mi­nen. Ruo­kin­ta toi­mii par­hai­ten tal­vel­la, kun lin­tu­jen luon­tai­nen ruo­ka on niu­kas­sa. Ruo­kin­ta­lait­tei­ta saa useim­mis­ta kau­pois­ta. Aurin­gon­ku­kan­sie­me­net, maa­päh­ki­nät, tali­pal­lot, kau­ra sekä ihra ovat ylei­sim­piä lin­nuil­le tar­jot­ta­via ruo­kia. Ruo­kin­ta­lait­teil­la yleen­sä käy pik­ku­lin­tu­ja, kuten viher­peip­po­ja, tali­tiai­sia, sini­tiai­sia, hömö­tiai­sia, puna­tulk­ku­ja, kel­ta­sirk­ku­ja, pik­ku­var­pusia sekä var­pusia. Jos­kus pai­kal­le voi saa­pua myös fasaa­ne­ja sekä eri tik­ko­ja. Kun sei­soo pai­kal­laan ruo­kin­ta­lait­tei­den lähei­syy­des­sä, odo­tus usein palkitaan.

Lin­nun­pönt­tö­jen ripus­tus tuo myös lisää lin­tu­ja kuvat­ta­vak­si. Lin­nun­pön­töt voi raken­taa itse, tai ostaa val­mii­na kau­pas­ta. Pönt­tö­jä käyt­tää yllät­tä­vän moni lin­tu­la­ji. Kir­jo­siep­po, tali­tiai­nen, ja sini­tiai­nen ovat ylei­sim­piä laje­ja. Jos asuu vesis­tön lähel­lä, voi saa­da myös tel­kän pesi­mään sin­ne. Tel­kän­pönt­tö toki ero­aa suu­res­ti pik­ku­lin­tu­jen pön­tös­tä suu­ren kokon­sa vuok­si. Pitää kui­ten­kin muis­taa antaa lin­nuil­le rau­ha myös pesiä.

Lin­nun­pönt­tö­jen ja ruo­kin­ta­paik­ko­jen avul­la kuvaa­mi­nen sopii hyvin lin­tu­ku­vaus­har­ras­tuk­sen aloit­ta­mi­seen. Kun aika­naan kehit­tyy, tulee toden­nä­köi­ses­ti enem­män ja enem­män kuvat­tua mui­ta lin­tu­la­je­ja. Lin­tu­ku­vaus antaa haas­tet­ta myös koke­neem­mal­le kuvaa­jal­le. Suu­rin osa reis­suis­ta on odot­te­lua ja luon­nos­sa oles­ke­lua. Hyvän kuvan saa­mi­nen ei ole joka­päi­väis­tä herk­kua. Usein tar­vit­see myös tuu­ria hyvien kuvien saa­mi­sek­si. Kuvien taka­na on kui­ten­kin usein pal­jon odot­te­lua, suun­nit­te­lua ja turhautumista.