Kol­la­jan palis­kun­nan syk­syn poroe­ro­tuk­set alkoi­vat Yli-Iis­tä – Ero­tus koko­aa pal­ki­sen per­heet yhteen

Met­sä­au­to­tien var­si on täyt­ty­nyt autois­ta. Kau­em­paa näkyy nuo­tion savut. Kan­kai­set tila­päi­sai­dat ker­to­vat, että käyn­nis­sä on poroe­ro­tus. Kävel­les­sä­ni koh­ti ero­tusai­taus­ta vas­taan alkaa tul­la mone­ni­käi­siä poro­mie­hiä ja ‑nai­sia. Pie­nim­mät isän­sä kan­to­re­pus­sa. Nuo­tiol­la läm­piä­vät lei­vät ja pais­tu­vat mak­ka­rat. Ero­tusai­tauk­ses­ta kuu­luu poro­jen ääniä ja kel­lon kilkatusta.

Kol­la­jan palis­kun­nan poroi­sän­tä, pudas­jär­ve­läi­nen Lau­ri Oinas-Panu­ma ja yli-iiäi­nen poro­mies Jar­mo Kykään­nie­mi ker­to­vat, että käyn­nis­sä on syk­syn ensim­mäi­nen pie­neh­kö poroe­ro­tus, jos­sa Yli-Iin kir­kon­ky­län lähis­töl­lä ole­vat porot on aamu­päi­vän aika­na saa­tel­tu aitauk­seen. Noin sata poroa käy­dään päi­vän aika­na läpi monel­la tapaa.

Aluk­si porois­ta ero­tel­laan ne, jot­ka mene­vät teu­raak­si ja ne, jot­ka pääs­te­tään takai­sin lai­dun­mail­le. Jokai­nen poro­mies tun­nis­taa omat ja tois­ten porot jo kau­kaa. Aitauk­ses­sa omis­ta­ja tekee nopeas­ti pää­tök­sen sii­tä, mikä on poron kohtalo.

– Suu­rin osa teu­ras­tet­ta­vis­ta on vaso­ja ja teu­ras­mää­rä riip­puu vaso­jen mää­räs­tä, Oinas-Panu­ma kertoo.

Noin kym­me­nen pro­sent­tia vuot­ta van­hem­mis­ta porois­ta kato­aa. Oinas-Panu­man mukaan hävi­kis­sä on vuo­sit­tai­sia ja alu­eel­li­sia ero­ja, joi­hin peto­ti­lan­ne vai­kut­taa paljon.

Kol­la­jan palis­kun­nan elo­po­ro­lu­ku on kaik­ki­aan 1 100. Poro­mie­hiä on pal­ki­ses­sa 61, mut­ta ero­tuk­siin ja poro­töi­hin osal­lis­tuu var­si­nais­ten poro­mies­ten lisäk­si pal­jon mui­ta­kin. Vii­me vii­kol­la alka­neet poroe­ro­tuk­set ovat jat­ku­neet täl­lä vii­kol­la kii­vai­na ja lop­pu­vat vii­meis­tään joulukuulla.

Kun teu­raat on ero­tel­tu ja vie­ty pois, on eläin­lää­kä­rin vuo­ro. Ja sil­loin aitauk­ses­sa käy toti­nen kuhi­na. Lähes kaik­ki pai­kal­la oli­jat tule­vat aitauk­seen. Poro­ja ote­taan kiin­ni ja eläin­lää­kä­ri käy tuik­kaa­mas­sa eläi­meen lois­ro­kot­teen. Roko­te­tut mer­ka­taan maa­lil­la. Työ käy suju­vas­ti yhteen hit­sau­tu­neel­ta yhteisöltä.

– Pal­ki­sen per­hei­den lap­set ovat muka­na pie­nes­tä pitäen ja oppi­vat tämän hom­man kuin luon­to­jaan. Kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa ja luot­ta­vat sii­hen, että hom­ma toi­mii. Ei poro­ta­lous ilman tätä hyvää yhteis­hen­keä toi­mi­si, Kyn­kään­nie­mi sanoo.

Kun poroe­ro­tus on ensim­mäi­sen päi­vän osal­ta val­mis, porot vie­dään kau­em­mak­si sydän­mail­le odot­te­le­maan tal­ven tuloa. Tal­ven ne viet­tä­vät pää­osin tar­hois­saan omien piho­jen läheisyydessä.

– Minun poroil­la­ni on avoi­met ovet koko tal­ven, eli ne pää­se­vät kul­ke­maan lähi­met­sis­sä miten mie­li­vät, Lau­ri Oinas-Panu­ma kertoo.

Nykyi­sin poro­jen seu­ran­taa hel­pot­ta­vat eri­lai­set tut­ka­pan­nat, joi­den avul­la voi pää­tel­lä mil­lä suun­nal­la omat porot kul­ke­vat. Samoin käy­te­tään kuo­lin­pan­to­ja, jot­ka ilmoit­ta­vat, jos pan­ta on pit­kään liik­ku­mat­ta. Näin voi­daan löy­tää esi­mer­kik­si peto­jen saa­liik­si pää­ty­nei­tä tai auton ylia­ja­mak­si jou­tu­nei­ta poroja.

Poro­ta­lous elää täl­lä het­kel­lä Kol­la­jan poro­mies­ten mukaan hyviä aiko­ja. Tur­ve­soi­ta on palau­tu­mas­sa lai­dun­maik­si ja liha tekee hyvin kaup­pan­sa. Suu­rim­pa­na uhka­na näh­dään peto­po­li­tiik­ka, jon­ka joh­dos­ta Suo­men peto­kan­ta kas­vaa ja levi­ää vauhdilla.