Toi­mit­ta­jal­ta: Hyvää Yrit­tä­jän päi­vää

Tänään on Yrit­tä­jän päi­vä ja se on hyvä jut­tu. Huo­mat­kaa, että kysees­sä ei ole suu­ry­ri­tys­ten päi­vä. Esi­mer­kik­si Pos­tin vii­me­ai­kai­sil­le toi­mil­le ei ehkä löy­tyi­si­kään laa­jas­ti halua liput­taa.

Suu­ry­ri­tyk­set ovat ilman muu­ta tär­kei­tä työl­lis­tä­jiä ja ne anta­vat työ­tä pie­nem­mil­leen, mut­ta Suo­men uudet työ­pai­kat ovat kyl­lä syn­ty­neet täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la pie­niin ja kes­ki­suu­riin yri­tyk­siin. Moni meis­tä tup­paa unoh­ta­maan, että esi­mer­kik­si sosi­aa­li- ja elä­ke­tur­van vaa­ti­mat varat syn­ty­vät työs­tä, jota teh­dään yri­tyk­sis­sä. Ja ilman yri­tyk­siä ei oli­si työ­tä.

Suo­mes­sa on lähes 300 000 yri­tys­tä, jois­ta suu­rin osa on mik­ro­y­ri­tyk­siä, jot­ka työl­lis­tä­vät alle 10 hen­ki­löä. Luku­mää­räs­tä las­kien suu­ry­ri­tyk­siä on yri­tys­ten mää­räs­tä vain 0,2 pro­sent­tia. Pie­net ja kes­ki­suu­ret yri­tyk­set tuot­ta­vat yli puo­let yri­tys­ten koko­nais­lii­ke­vaih­dos­ta.

Omas­ta halus­ta tai jos­kus myös pakos­ta moni on ryh­ty­nyt yksi­ny­rit­tä­jäk­si vii­me vuo­sien aika­na. Täs­sä on yksi syy työl­li­syy­den­kin para­ne­mi­seen Suo­mes­sa. Itse asias­sa suu­rin osa esi­mer­kik­si yrit­tä­jä­jär­jes­tö­jen jäse­nis­tä on yksi­ny­rit­tä­jiä. Hei­tä on aivan tur­ha kadeh­tia. Yrit­tä­jyys antaa tiet­tyä vapaut­ta, mut­ta pakot­taa myös vas­tuuseen monin tavoin. Tulo­ta­so­kaan ei usein ole sel­lai­nen, mik­si moni sen kuvit­te­lee. Tämän vuo­den yksi­ny­rit­tä­jä­ky­se­lys­sä noin puo­let vas­tan­neis­ta ilmoit­ti ansait­se­van­sa alle 2 000 euroa kuu­kau­des­sa.

Moni yksi­ny­rit­tä­jä oli­si halu­kas palk­kaa­maan ensim­mäi­sen ulko­puo­li­sen työn­te­ki­jän vähen­tääk­seen omaa työ­taak­kaan­sa, mut­ta kyn­nys on monel­le lii­an kor­kea. Pal­jon­ko pitäi­si saa­da lisää lii­ke­vaih­toa tänä vuon­na ja vie­lä tule­vi­na­kin vuo­si­na, että palk­kaa­mi­nen kan­nat­tai­si?

Tuo­reel­la hal­li­tuk­sel­la on kovat työl­li­syys­ta­voit­teet. Näh­tä­väk­si jää, mis­sä mää­rin työl­lis­tä­mis­re­surs­sit jää­vät jau­hau­tu­maan val­tion rat­tai­siin ja kuin­ka suu­ri osa niis­tä toh­di­taan osoit­taa sin­ne, mis­sä oli­si odo­tet­ta­vis­sa aitoa teke­mis­tä ja kas­vua eli yri­tyk­siin.