Seik­kai­lu­jen museo

Kalastusvene ja kalajutut kiinnostavat pieniä museovieraita. (Kuva: Leena Takaluoma)

Museot kel­paa­vat lap­sil­le hoi­to­päi­vän ilok­si sii­nä mis­sä lei­kit­kin. Tämä todet­tiin Kui­va­nie­men koti­seu­tu­museol­la, joka oli päi­vä­ko­din syk­syi­sen ret­ken koh­tee­na.

Museoa esi­tel­lyt Mat­ti Elli­lä näyt­ti pie­nil­le vie­rail­le muun muas­sa, mil­lai­nen oli enti­sa­jan pot­ta­tuo­li ja vas­tai­li kysy­myk­siin.

Kalas­tus­vä­li­nei­den pakeil­la jutel­tiin museoa­si­aa ja vaih­det­tiin kala­jut­tu­ja. Keit­tiö­vä­li­neet­kin oli­vat eri­lai­sia kuin nyky­ään, todet­tiin kir­nun ja lei­pä­la­pion ihmet­te­lyn lomas­sa. Jäl­keen päin jutut ovat vain paran­tu­neet.

Oli siel­lä van­ho­ja tava­roi­ta, muis­te­lee Atte Sanak­se­na­ho. Täs­sä hän ottaa tun­tu­tu­maa Ella Mau­nun kans­sa enti­sa­jan juo­ma­pul­loi­hin eli lei­lei­hin.

Noah muis­te­lee yhä ompe­lu­ko­net­ta ja sitä pyö­ri­tet­tä­vää lan­ka­ko­net­ta, jol­la voi teh­dä suk­kia ja t-pai­to­ja. Ne ovat jää­neet Lau­ri­kin mie­leen, eikä hän ole unoh­ta­nut van­haa ves­san­pönt­töä ja mai­to­ko­ne­kaan.

– Oli siel­lä pik­ku ves­san­pönt­tö, täy­den­tää Jon­ne­kin.

Kun vie­rai­lus­ta on men­nyt muu­ta­ma päi­vä, museo­seik­kai­lun muis­tot ovat entis­tä värik­kääm­piä.

– Oli­ko siel­lä joku sem­mo­nen, jota näin kopu­tet­tiin, miet­tii Pat­rik.

– Sen kala­ver­kon muis­tan. Sen sän­gyn, ker­taa Pee­tu mie­leen jää­neim­piä asioi­ta.

– Me näh­tiin se din­osau­ruk­sen luu. Ja se toi­nen oli pron­to­sau­rus, muis­te­lee puo­les­taan Otto.

Hoi­to­tä­tien mie­leen jäi aina­kin se, että pie­net kädet halusi­vat kos­ket­taa kaik­kea kivaa ja että museo­vie­rai­lul­la tädeil­le aukea­vat sil­mät sel­kään­kin.

Mat­ti Elli­lä kiit­te­li lap­si­vie­rai­ta, sil­lä hän yllät­tyi iloi­ses­ti vie­rai­den innos­ta ja halus­ta tutus­tua van­hoi­hin esi­nei­siin.