Sala­kul­jet­ta­jien tari­nat kan­sien väliin

Kui­va­nie­men kir­jas­tos­sa ei olla het­keen näh­ty saman­lais­ta ylei­sö­ryn­täys­tä kuin tämän vii­kon maa­nan­tai­na. Vie­lä minuut­te­ja ennen kuin kir­jai­li­ja Juha Yli­mau­nu aloit­taa esi­tyk­sen­sä kir­jas­ton­hoi­ta­jat kan­ta­vat lisää tuo­le­ja sisään aste­le­val­le ylei­söl­le. Kuu­li­joi­den mää­rä yllät­tää kir­jai­li­jan positiivisesti.

Juha Yli­mau­nu on pai­kal­la ker­to­mas­sa pir­tun sala­kul­je­tuk­ses­ta ja suu­ris­ta sala­kul­jet­ta­jis­ta, jois­ta myös hänen tuo­re teok­sen­sa Pir­tuso­ta ja sala­kul­jet­ta­jat ker­too. Aiheen pariin Yli­mau­nu on ajau­tu­nut puh­taas­ti oman ute­liai­suu­ten­sa ja kiin­nos­tuk­sen­sa kautta.

– Olen nuo­ruu­des­sa­ni saa­nut kuul­la tari­noi­ta pir­tu­pai­kois­ta ja sala­kul­je­tuk­ses­ta sekä enti­sel­tä sala­kul­jet­ta­jal­ta että van­hal­ta tul­li­mie­hel­tä, joka sala­kul­jet­ta­jia oli naraut­ta­mas­sa. Hei­dän tari­noi­den­sa kaut­ta aihe alkoi kiin­nos­taa, Yli­mau­nu kertoo.

Yli­mau­nu ker­too, että Pir­tuso­ta ja sala­kul­jet­ta­jat oli työn alla 15 vuo­den ajan, jois­ta kak­si vuot­ta oli­vat aktii­vis­ta kir­joi­tus- ja tut­ki­mus­työ­tä. Aikaa kului eri­tyi­ses­ti eri­lais­ten asia­kir­jo­jen pai­kan­ta­mi­seen ja läpikäymiseen.

– Minun piti kier­tää Suo­men kan­sal­li­sar­kis­to­jen kaik­ki toi­mi­pis­teet, sil­lä kaik­kia asia­kir­jo­ja ei luon­nol­li­ses­ti­kaan voi­nut Ouluun lähet­tää. Mate­ri­aa­lia on aihees­ta on ole­mas­sa käsit­tä­mät­tö­män pal­jon, sato­jen tuhan­sien asia­kir­jo­jen verran.

Yli­mau­nun oli­kin rajat­ta­va kir­jan aihe ainoas­taan suur­sa­la­kul­jet­ta­jiin ja jätet­tä­vä pie­nem­mät teki­jät pois. Suur­sa­la­kul­jet­ta­jis­ta ei oltu teh­ty aiem­min tark­kaa laa­ja­mit­tais­ta tut­ki­mus­ta, joten teke­mis­tä riit­ti rajauk­ses­ta huolimatta.

Yli­mau­nu etsi kai­ken kir­jas­sa käyt­tä­män­sä tie­don viral­li­sis­ta läh­teis­tä. Suul­li­seen peri­mä­tie­toon ja tari­noi­hin hän ei voi­nut luottaa.

– Tari­nat ovat hyvin van­ho­ja, ja ihmi­set her­käs­ti sekoit­ta­vat asioi­ta ja eri­tyi­ses­ti lii­oit­te­le­vat nii­tä, hymyi­lee Ylimaunu.

Kai­ken lisäk­si sala­kul­jet­ta­jis­ta piir­ret­tiin myös jul­ki­suu­teen täy­sin vää­ris­ty­nyt­tä kuvaa.

– Tuon ajan leh­dis­tö väit­ti, että sala­kul­jet­ta­jat oli­si­vat paa­tu­nei­ta ala­maa­il­man rikol­li­sia ja juop­po­ja. Tämä ei pitä­nyt ollen­kaan paik­kaan­sa – sala­kul­jet­ta­jat oli­vat taval­li­sia meriammattilaisia. 

Sekä Iin ja Hau­ki­pu­taan ran­ta-alu­eet ovat Yli­mau­nun mukaan olleet mer­kit­tä­viä pis­tei­tä pir­tusa­la­kul­jet­ta­jien rei­teil­lä. Esi­mer­kik­si Iin Maak­run­nis­ta löy­tyi yksi suu­rim­mis­ta pir­tu­kel­la­reis­ta. Kui­va­nie­mel­lä­kin pir­tua var­mas­ti liik­kui, mut­ta van­hoi­hin uuti­sot­si­koi­hin ovat pää­ty­neet eri­tyi­ses­ti Kui­va­nie­men pontikkatehtaat.

Kaik­kein paha­mai­nei­sin sala­kul­je­tus­ky­lä oli Hau­ki­pu­taan Kello.

– Kel­lo oli logis­ti­ses­ti hyväl­lä pai­kal­la, ja koko kylä oli taval­la tai toi­sel­la osal­li­se­na sala­kul­je­tuk­ses­sa. Jopa Kel­lon puhe­lin­kes­kus oli sala­kul­jet­ta­jien hal­lus­sa, joten varoi­tus­vies­ti polii­sien saa­pu­mi­ses­ta saa­tiin leviä­mään hyvis­sä ajoin ennen vir­ka­val­lan saa­pu­mis­ta. Toi­min­ta oli hyvin orga­ni­soi­tua, Yli­mau­nu kertoo.

Mones­ti pir­tuso­dan aiko­ja ei kui­ten­kaan kylien his­to­rias­sa halu­ta lii­ko­ja muistella.

– Osa asiois­ta his­to­rias­sa on hyvin kipei­tä. Kiel­to­la­ki monin­ker­tais­ti rikol­li­suu­den, tapot ja mur­hat, ja Kel­los­sa­kin tapah­tui useam­pi veri­työ, jos­sa ihmi­siä tapet­tiin pir­tun takia.

Pir­tun sala­kul­je­tus lop­pui Perä­me­rel­lä mel­ko pian kiel­to­lain kumoa­mi­sen jäl­keen vuon­na 1932. Sala­kul­jet­ta­jat ja hei­dän aluk­sen­sa eivät kui­ten­kaan kadon­neet mihinkään. 

Monis­ta usko­mat­to­mis­ta tari­nois­ta Yli­mau­nua itse­ään kiin­nos­taa­kin eni­ten pir­tun sala­kul­jet­ta­jien toi­min­ta jat­ko­so­dan loput­tua, kun väli­rau­han ehto­na oli palaut­taa inke­rin­suo­ma­lai­set takai­sin Neuvostoliittoon.

– Useat van­hat sala­kul­jet­ta­jat osal­lis­tui­vat inke­rin­suo­ma­lais­ten ja viro­lais­ten vapaa­eh­tois­ten aut­ta­mi­seen. He sala­kul­jet­ti­vat tuhan­sia ihmi­siä pakoon Ruot­siin. Enti­set pir­tu­ku­nin­kaat käy­tän­nös­sä pelas­ti­vat Neu­vos­to­lii­ton hir­mu­hal­lin­nol­ta mon­ta ihmishenkeä.

Juha Yli­mau­nun esi­tel­mää Pir­tuso­ta ja sala­kul­jet­ta­jat ‑kir­jas­ta pää­see vie­lä tänään tors­tai­na kuu­le­maan Hau­ki­pu­taan kir­jas­tos­sa kel­lo 15 ja Iin kir­jas­tos­sa kel­lo 18.