Meri­met­son kak­si puolta

Komeal­ta näyt­tä­vä tum­man­pu­hu­va meri­met­so vie­rai­li Kui­va­nie­men kir­kon­ky­läl­lä, pääs­täen ihmi­set yllät­tä­vän lähel­le itseään.

Meri­met­so on luon­non­suo­je­lu­lail­la rau­hoi­tet­tu lin­tu, mut­ta kos­ka sen koe­taan teke­vän pal­jon hait­taa, pesi­mä­ko­lo­nioi­ta tuho­taan munia rik­ko­mal­la ja tap­pa­mal­la jo kuo­ri­tu­nei­ta poi­ka­sia. Lin­nun voi­mak­kaan emäk­si­nen ulos­te tuho­aa puus­toa ja aiheut­taa haju­hait­to­ja. Ahven­ta ja kuhaa syö­vät lin­nut eivät kuu­lu kalas­ta­jien suo­sik­kei­hin, vaik­ka­kin tut­ki­muk­sis­sa on todet­tu, että meri­met­son saa­lis­tuk­sen vai­ku­tus kala­kan­taan on kui­ten­kin mel­ko vähä­pä­töi­nen. Lin­tu aiheut­taa hait­taa kalas­ta­jil­le myös sukel­te­le­mal­la verk­koi­hin ja teke­mäl­lä nii­hin lisäreikiä.

Eri­tyi­ses­ti min­kin saa­lis­tuk­sel­le alt­tiit ruok­ki­lin­nut hyö­ty­vät meri­met­so­yh­dys­kun­nan tar­joa­mas­ta suo­jas­ta. Erit­täin uha­na­lai­sek­si luo­ki­tel­lun ete­län­kiis­tan kan­ta on run­sas­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti itäi­sen Suo­men­lah­den Merimetsoluodoilla.

Joka tapauk­ses­sa meri­met­so on osa Suo­men luontoa.