Kui­va­nie­men veto­voi­ma­te­ki­jöi­tä kan­nat­taa koros­taa

Kuivaniemen kotiseutujuhla alkoi, kun Tuomas Miettunen, Matti Ellilä ja Paavo Kestilä toivat Suomen, sotaveteraanien ja sotainvalidien liput nuorisoseuran saliin. Juhlaan kuului myös Kuivaniemen kotiseutulaulu, jossa Kuivaniemi todetaan kotiseuduista parhaaksi. Samaa kerrottiin myös juhlassa kuulluissa puheissa.

Kui­va­nie­mel­lä on veto­voi­ma­te­ki­jöi­tä, jois­ta kan­nat­taa ker­toa kai­kil­le vie­rail­le. Näin sanoi Kui­va­nie­men koti­seu­tu­päi­vän juh­la­pu­hu­ja, luo­kan­opet­ta­ja Mir­ja Veh­ka­pe­rä.

Tämän alu­een veto­voi­ma­te­ki­jöik­si Veh­ka­pe­rä mai­nit­si tur­val­li­suu­den, yhtei­söl­li­syy­den ja luon­non.

Mir­ja Veh­ka­pe­rä toi­voi juh­la­pu­hees­saan, että väki myös pysäh­tyi­si, eikä pel­käs­tään ajai­si ohi kun­nos­tet­ta­vaa Nelos­tie­tä pit­kin.

– Tur­val­li­suu­den­tun­teen tär­keyt­tä ei voi mita­ta rahal­la. Kuusa­mo­lai­sel­le tur­val­li­suu­den­tun­teen voi tuo­da se, että oven voi jät­tää läh­ties­sään lukit­se­mat­ta. Minul­le se on sitä, että voin lait­taa nel­jäs­luok­ka­lai­sen poi­ka­ni yksin kou­lu­mat­kal­le.

 

Kui­va­lais­ta yhtei­söl­li­syyt­tä puo­les­taan on naa­pu­ria­pu, sopu ja vaik­ka­pa se, miten suju­vas­ti koti­seu­tu­päi­vä oli jär­jes­tet­ty. Kui­va­nie­men etui­hin kuu­luu hyvä sijain­ti Kemin ja Oulun välis­sä sekä hyvät kul­ku­yh­tey­det.

– Ete­län ihmi­set pää­se­vät pian entis­tä nopeam­min Lap­piin. Nelos­tie yhdis­tää, mut­ta antaa myös mah­dol­li­suu­den ajaa nopeas­ti ohi. Toi­vot­ta­vaa oli­si, että he pysäh­tyi­si­vät tääl­lä­kin.

Veh­ka­pe­rä tote­si, että kau­pun­gis­tu­mi­sel­le ei voi mitään, mut­ta ker­toi usko­van­sa maa­seu­dun elin­voi­mai­suu­teen.

– Uskon, että hajau­tet­tu yhdys­kun­ta­ra­ken­ne voit­taa tule­vai­suu­des­sa. Ei pidä raken­taa muu­re­ja kau­pun­gin ja maa­seu­dun välil­le.

Veh­ka­pe­rä ker­toi ole­van­sa tie­toi­nen kui­va­lais­ten huo­les­ta pal­ve­lu­jen suh­teen ja ymmär­tä­vän­sä, että he halua­vat Iin tar­joa­van hyvät kun­ta­pal­ve­lut.

Kala-apa­jia ja raken­ne­muu­tos­ta

Ant­ti Ell­li­lä kävi juh­lan ter­veh­dys­sa­nois­saan läpi asu­tuk­sen leviä­mis­tä Kui­va­joen ja mui­den lähi­jo­kien lie­peil­le.

– 1100-luvul­la oli levin­nyt tie­to alu­een hyvis­tä kalan­saa­liis­ta. Sil­loin väkeä tuli tän­ne jokien ran­ta­tör­mil­le, jos­ta asu­tus läh­ti leviä­mään.

Ant­ti Elli­lä ker­toi juh­las­sa Kui­va­jo­ki­var­ren asu­tuk­ses­ta.

Kalan­saa­lii­den myö­tä seu­dul­le tuli­vat suo­la­kaup­pi­aat, jon­ka jäl­keen kala­kaup­pa räjäh­ti käyn­tiin.

– Työ­vä­ki kävi isän­tien kans­sa neu­vot­te­lu­ja, että pitäi­si saa­da syö­tä­väk­si muu­ta­kin kuin loh­ta. Vaa­ti­mus oli, että aina­kin kah­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa pitää saa­da muu­ta­kin ruo­kaa.

Pek­ka Kos­ke­la poh­ti kun­nan ter­veh­dyk­ses­sään Kui­va­nie­meä­kin koe­tel­lut­ta raken­ne­muu­tos­ta. Vie­lä vii­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten kun­nas­sa oli mon­ta pank­kia ja usei­ta val­tion­vi­ras­to­ja.

– Pel­käs­tään val­tion viras­to­jen läh­tö on vähen­tä­nyt työ­suh­tei­den mää­riä huo­mat­ta­vas­ti. Koko­nai­suu­des­saan val­tion työn­te­ki­jöi­den mää­rä on kui­ten­kin kas­va­nut, mikä ker­too vir­ko­jen siir­ty­neen kau­pun­kei­hin.

Kos­ke­la tote­si, että koti­seu­tu on muu­ta­kin kuin raken­ne­muu­tok­sen koh­te­le­ma alue.

– Koti­seu­tuun kuu­luu raken­nuk­set, ihmi­set, pel­lot, joet, suot, meret. Koti­seu­tu on myös iloa ja vapaut­ta.

Mat­ti Kin­nu­nen kiit­ti seu­ra­kun­nan ter­veh­dyk­ses­sä koti­seu­tu­vä­keä yhteis­työs­tä. Yhteis­tön tulok­se­na seu­ra­kun­ta sai kym­me­nen vuot­ta sit­ten Leo Ter­vo­sen raken­ta­man 1,8 met­riä pit­kän jäh­din pie­nois­mal­lin kirk­koon. Lai­van lah­joit­ti kui­va­nie­me­läi­nen Eeva Kehus. Hänen ja koti­seu­tu­neu­vos Erk­ki Paa­so muis­tol­le pidet­tiin koti­seu­tu­juh­las­sa hil­jai­nen het­ki.

Äsket­täin seu­ra­kun­ta sai puo­les­taan tau­lun seu­ra­kun­ta­sa­liin.

– Saim­me Väi­nö Rousun Mai­to­ti­li-tau­lun, johon on kuvat­tu pai­kal­li­sia ihmi­siä. Olem­me huo­man­neet sen hyvin mer­ki­tyk­sel­li­sek­si, sil­lä monet ovat pysäh­ty­neet tau­lun eteen muis­te­le­maan edes­men­nei­tä koti­seu­tuih­mi­siä.

Kin­nu­nen toi­voi, että yhteis­työ­tä voi­tai­siin teh­dä vaik­ka­pa van­han hau­taus­maan kun­nos­ta­mi­ses­sa.

– Koti­seu­tu­hen­ki muo­tou­tuu teis­tä ihmi­sis­tä. Teh­dään yhdes­sä täs­tä pai­kas­ta sel­lai­nen, että tän­ne on hyvä tul­la.

Kui­va­nie­men nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­la sun­nun­tai­na vie­te­tys­sä koti­seu­tu­juh­las­sa lau­loi Satu Hako­kön­gäs Iri­na Kemp­pai­sen säes­tä­mä­nä. Kuvas­sa taus­tal­la myös juh­las­sa esiin­ty­nei­tä Kui­va­nie­men ja Simon peli­man­nien jäse­niä.

Runo­ja juh­las­sa lausui­vat Tit­ta Vii­na­mä­ki ja Eeva Miet­tu­nen yhdes­sä ja erik­seen.