Perin­tei­ses­ti uusi vuo­si on ollut tapa­na aloit­taa niin sano­tuil­la uuden vuo­den lupauk­sil­la ja toi­veil­la. Miten tosis­saan nii­tä teh­des­sä olem­me se jää­nee jokai­sen itsen­sä pää­tet­tä­väk­si. Useim­mi­ten tai­taa kui­ten­kin käy­dä, että nii­tä pys­ty­tään nou­dat­ta­maan seu­raa­vat pari kuukautta. 

Tak­sit Iis­sä tapa­nin­päi­vän iltana/yönä ei yhtään iiläis­tä tak­sia lii­ken­tees­sä. Lähim­mät oli­si­vat tul­leet Hau­ki­pu­taal­ta tai Kuivaniemeltä.

Joko­han ne Iin päät­tä­jät alkai­si­vat heräi­le­mään. Kuun­te­lin tuos­sa kun­nan­val­tuus­ton kokouk­sen strii­mauk­sen. On kuu­lu­nut vali­tuk­sia kou­lu­ruo­kai­lus­ta aina tämän täs­tä. Kou­lu­lai­set sano­vat, että ruo­ka on pahan makuis­ta ja ihme­kö tuo on, kun kah­des­ti vii­kos­sa tuo­daan pakas­tet­tu ruo­ka, jota sit­ten läm­mi­tel­lään ja ne läm­mi­tyk­set eivät kyl­lä kor­vaa tuo­ret­ta ruo­kaa. Useas­ti käy niin, että kun on pari lii­kun­ta­tun­tia alla ja toi­set oppi­laat ehti­vät syö­dä, niin nämä myö­hem­min tule­vat oppi­laat eivät saa ruo­kaa. Hyväs­sä lykys­sä on näk­kä­riä ja jota­kin hedel­mää. Se ei kyl­lä kas­va­val­le ole riit­tä­vä ruo­ka. Vie­lä jos on muu­toin­kin lii­kun­taa har­ras­ta­va koululainen.