Olen työs­ken­nel­lyt yli 25 vuot­ta jär­jes­tös­sä, jota olin perus­ta­mas­sa paran­taak­se­ni omais­hoi­ta­jien ase­maa ja oikeu­den­mu­kais­ta koh­te­lua. Työs­ken­te­len omais­hoi­ta­jien edun­val­von­nan ja vai­kut­ta­mi­sen paris­sa Poh­teen viran­hal­ti­joi­den ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kans­sa ja tun­nen alu­eem­me omais­hoi­ta­jien tilan­teen ja tar­peet hyvin. Sik­si olen ehdol­la aluevaaleissa.

Työ­voi­ma­pu­la jul­ki­sel­la sek­to­ril­la on todel­li­suut­ta. Aiem­min on kuu­lu­nut monil­le tut­tu lausah­dus, että kun­ta­työn­te­ki­jän lei­pä ei ole leveä, mut­ta pituut­ta sil­lä riit­tää. Täl­lä on vii­tat­tu kun­ta­työ­nan­ta­jiin vakai­na ja pit­kä­ai­kai­si­nä työ­nan­ta­ji­na. Vaik­ka palk­ka ei ole pää­tä aina hui­man­nut, töi­tä on kyl­lä riit­tä­nyt. Näin ei kui­ten­kaan enää ole. Yhä useam­pi työn­te­ki­jä uupuu työs­sän­sä ja har­kit­see alan vaih­toa. Sekä kun­nat että hyvin­voin­tia­lu­eet ovat jul­ki­sen sek­to­rin työ­nan­ta­jia eikä kum­mal­la­kaan ole varaa menet­tää yhtään työn­te­ki­jää ja uusia tulee saa­da hou­ku­tel­tua palkkalistoille.

Hyvin­voin­tia­lueil­la raha tai pikem­min­kin sen puu­te on ollut puhee­nai­he jo hyvin­voin­tia­luei­den perus­ta­mi­ses­ta lähtien.

Kevään pak­ka­set ja vähä­lu­mi­suus ovat mah­dol­lis­ta­neet jääl­lä kul­ke­mi­sen monin tavoin ja eri­tyi­ses­ti hou­ku­tus moot­to­ria­jo­neu­voil­la aja­mi­seen jääl­lä on nyt suu­ri. Moot­to­ria­jo­neu­voil­la aja­mi­nen jääl­lä on sal­lit­tua ja perus­tuu ylei­seen kul­kuoi­keu­teen, tosin omal­la vastuulla.