Nei­ti kevät on saa­pu­nut, kir­joit­ti Han­he­lan Ossi 7.4. Ran­ta­poh­jas­sa hui­ken­te­le­vas­ti nos­tal­gi­soi­den. Kir­joi­tus sai aatok­se­ni len­nol­le, enti­seen, luon­toon, tule­vaan­kin. Len­nol­le tule­vaan aikaan, kevääs­tä kesään ja lop­pu­ke­sän mar­ja­ret­kiin. Muis­ta­maan aiko­ja kuin sil­loin ennen. Haa­vei­le­maan tulevaa.

Voi­si­ko tuon­ne Han­hi­luo­toon raken­taa­kin kaa­su­ter­mi­naa­lin. Maa­kaa­sua voi tuo­da lai­val­la ja sata­ma lähes valmis.

Val­ta­kun­nal­li­seen lii­ken­ne­jär­jes­tel­mä­suun­ni­tel­maan on kir­jat­tu, että yhä useam­man maa­seu­dul­la asu­van tuli­si olla tun­nin mat­kan pääs­sä maa­kun­ta­kes­kuk­ses­ta ja että syr­jäi­sim­mäs­tä­kin kol­kas­ta tuli­si pääs­tä aina­kin kah­des­ti vii­kos­sa asioi­maan kuntakeskukseen.