Hela­tors­tain yksi evan­ke­liu­mi­kat­kel­ma on Johan­nek­sen evan­ke­liu­min luvus­ta 17:24–26, joka päät­tää Jee­suk­sen niin sano­tun jää­hy­väis­ru­kouk­sen, siis rukouk­sen, jon­ka hän piti oltu­aan vii­meis­tä ker­taa kool­la ope­tus­las­ten­sa kans­sa ennen tie­tään ris­til­le ja sen taka­na jo hää­möt­tä­vään ylös­nouse­muk­seen ja taivaaseenastumiseen.

Oulun alu­eel­li­set pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­set ovat olleet vii­me aiko­jen yksi suu­ris­ta kes­kus­te­luai­heis­ta lautakunnassamme.

Luen par­hail­la­ni yhden suo­sik­ki­kir­jai­li­jois­ta­ni turk­ki­lai­sen Orhan Pamu­kin his­to­rial­lis­ta romaa­nia Rut­to­yöt (Tam­mi 2023. suom. Tuu­la Kojo). Olen pääs­syt vas­ta 818-sivui­sen teok­sen alkuun (150 sivua), mut­ta teok­sen kes­kei­nen idea on jo avau­tu­nut. Teos ker­too kuvit­teel­li­sen Min­ge­rin saa­ren tilan­tees­ta itäi­sel­lä Väli­me­rel­lä vuon­na 1901, kun saa­rel­la puh­ke­aa ruttoepidemia.