Kel­lo­lai­sia nuo­ria tun­tuu ahdis­ta­van nyky­ään todel­la pal­jon. Wil­ma-sovel­luk­seen kilah­taa usein vies­ti, mis­sä vedo­taan van­hem­piin, jot­ta he pitäi­si­vät nuo­ria sil­mäl­lä. Het­ki sit­ten aiheu­tet­tiin vaa­ra­ti­lan­ne, kun Kivi­nie­mes­sä lin­got­tiin appel­sii­ni bus­sin ikku­naan sil­lä seu­rauk­sel­la, että ikku­na sär­kyi. Samal­la vii­kol­la Kel­lon S‑marketista oli varas­tet­tu yhden päi­vän aika­na 14 ker­taa ener­gia­juo­mia. Kel­lon kou­lun piha on vii­kon­lop­pui­sin täyn­nä mopo­ja, mön­ki­jöi­tä ja auto­ja. Ja tuol­loin koko kylä Kivi­nie­mes­tä Hols­tin­mä­keen ja Tak­ku­ran­nal­le saak­ka saa naut­tia pai­kal­lis­ten nuor­ten moot­to­riur­hei­lus­ta ren­kai­den vin­gut­ta­mi­si­neen illas­ta yömyöhään.

Vee­ra Kuos­ma­nen kir­joit­ti vii­me vii­kol­la nuor­ten pals­tal­la sii­tä, ettei jokai­sen tar­vit­se olla “kym­pin” oppi­las. Tun­sin iloa, kos­ka pys­tyin samais­tu­maan kir­joi­tuk­seen, kuten var­mas­ti moni muukin.