Veden ääni ja kie­lo­jen hur­maa­va tuok­su vie­vät lap­suu­den muistoihin

Kahdeksankymppisen Liisa Kääriän päivät täyttyvät ulkona liikkumisesta sekä käsitöistä. Taustalla näkyy pieni ryijy, jonka Liisan äiti aikanaan aloitti ja jonka Liisa juuri ennen koronaa sai viimeisteltyä. – Ryijy oli kääröllä ja siinä oli kaikki langat mukana, kun äiti sen minulle antoi. Vuosien aikana usein sen otin käsiini ja ajattelin, että mitä sille tekisin. Nyt se on vihdoin valmis! (Kuva: Teea Tunturi)Kahdeksankymppisen Liisa Kääriän päivät täyttyvät ulkona liikkumisesta sekä käsitöistä. Taustalla näkyy pieni ryijy, jonka Liisan äiti aikanaan aloitti ja jonka Liisa juuri ennen koronaa sai viimeisteltyä. – Ryijy oli kääröllä ja siinä oli kaikki langat mukana, kun äiti sen minulle antoi. Vuosien aikana usein sen otin käsiini ja ajattelin, että mitä sille tekisin. Nyt se on vihdoin valmis! (Kuva: Teea Tunturi)

Kii­min­ki­läi­nen Lii­sa Kää­riä (s. Ran­ta­la) syn­tyi 80 vuot­ta sit­ten tou­ko­kuun 8. päi­vä­nä Oulus­sa Park­ki­sen­kan­kaal­la, jos­sa hänen van­hem­mil­laan Vil­jo ja Mar­jat­ta Ran­ta­lal­la oli jo tont­ti­kin ostet­tu­na oman talon raken­ta­mis­ta var­ten. Sota kui­ten­kin aiheut­ti sen, että tont­ti myy­tiin ja äiti tyt­tä­ri­neen muut­ti sodan jalois­ta Vesa­laan äidin koti­ta­loon Heik­ki­seen, Kii­min­ki­joen rantatörmälle. 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus