Pojas­ta pol­vi paranee

Kun kir­ves ja työ­ka­lut pysy­vät hyp­py­sis­sä ei mal­ta työn­te­koa lopet­taa. Näin kävi myös eläk­keel­lä ole­val­le Hal­ko­lan Pekal­le. Kun on tot­tu­nut kai­ken­lais­ta kivaa käsil­lä värk­kää­mään niin aika kuluu kuin sii­vil­lä. Kii­min­gis­tä syn­tyi­sin ole­van Pek­ka Hal­ko­lan käden­tai­dot periy­ty­vät sekä isä­ni­sän että isä­näi­din puolelta.

Pek­ka Hal­ko­la opis­ke­li Lah­den tek­nil­li­ses­sä oppi­lai­tok­ses­sa puu­teol­li­suusin­si­nöö­rik­si. Nuo­re­na poi­ka­na hän oli kesä­töis­sä raken­nus­liik­kees­sä apu­mie­he­nä ja isän mat­kas­sa oma­ko­ti­työ­mail­la. Työ­elä­mään kuu­lui­vat myös vane­ri­teh­taal­la työs­ken­te­ly. Oppia hän on anta­nut ammat­ti­kou­lun viran­si­jai­suu­den aika­na saha­tek­nii­kan ja puuse­pän opis­ke­li­joil­le. Useil­la raken­nus- ja kor­jaus­työ­mail­la Pek­ka Hal­ko­la toi­mi työn­joh­ta­ja­na. Vii­mei­sim­mäs­sä työ­pai­kas­sa hän toi­mi kor­jausin­si­nöö­ri­nä Oulun kau­pun­gis­sa vas­tuu­alu­ee­na vam­mais­ten ja van­hus­ten asun­toi­hin kul­ke­mis­ta hel­pot­ta­vis­ta toi­men­pi­teis­tä, kuten pyö­rä­tuo­li­lius­kat yms.

Nyt eläk­keel­lä olles­sa Pek­ka on veis­te­le­mäs­sä jo nel­jät­tä venet­tä. Kai­ken­lai­sia puu­töi­tä hän val­mis­te­lee myyn­tiin asti. Ken­kä­te­li­neet, hat­tu­nau­la­kot, keit­tiö­jak­ka­rat ym. puu­työt ovat tilat­tu­ja tava­roi­ta. Asiak­kaan eri­kois­ti­lauk­set hän on pys­ty­nyt toteut­ta­maan. Myös pie­net raken­nus­ten kor­jaus­hom­mat ovat tilattavissa.

Pekan isä Erk­ki Hal­ko­la oli tai­ta­va ja käte­vä kir­ves­mies, joka raken­te­li elä­män­sä aika­na talo­ja ja veis­te­li lap­sen­lap­sil­le kelk­ko­ja ym. kivaa. Tai­ta­va­na poi­ka­na hän hyp­pe­li raken­nusai­kai­sil­la teli­neil­lä lan­kul­ta toi­sel­le. Hän­tä kut­sut­tiin­kin nimel­lä ” KÄRPPÄ ERKKI”. Pekan iso­si­sä Kus­taa Hal­ko­la oli kotoi­sin Tai­val­kos­kel­ta. Hän oli nuo­re­na jää­nyt huu­to­lais­lap­sek­si ja oppi pitä­mään kir­ves­tä kädes­sä parem­min kuin lyi­jy­ky­nää. Halon­hak­kuut ja kai­ken­lai­set kir­ves­mie­hen työt toi­vat elan­toa jo nuo­rel­la iällä.

Pek­ka Hal­ko­lan isä­näi­din isä oli Juho Han­nus, jota kut­su­taan nimel­lä HANNUS UKKO. Hän oli kuu­lui­sa hir­si­ra­ken­nus­ten raken­ta­ja. Oulus­sa on vie­lä­kin usei­ta hir­si­ra­ken­nuk­sia, jot­ka hän on sal­van­nut ja kasan­nut pai­koil­leen. Kär­ryn­pyö­rät, puusaa­vit, hevos­reet ym. hän nik­ka­roi, vaik­ka kynä ei pysy­nyt­kään kädes­sä. Han­nus ukko ei nimit­täin osan­nut lukea eikä kir­joit­taa. Kui­ten­kin hän osa­si las­kea kuin­ka pal­jon hän pyy­tää mark­ko­ja raken­nuk­sis­ta, joi­ta hän valmisti.

Kus­taa Hal­ko­la oli mat­kal­laan Ame­rik­kaan jää­nyt Han­nus-Ukon taloon yöpyäk­seen. Kui­ten­kin talon tytär alkoi miel­lyt­tä­mään. Niin­pä hän kosi Kai­sa ‑tytär­tä. Han­nus-Ukko kyse­li Kus­taal­ta, että onko hänes­sä kir­ves­mie­hen vikaa. Niin­pä Kus­taa otti kir­veen oike­aan käteen­sä ja aset­ti sen olka­pään­sä yli. Vasem­man käden hän lait­toi pöl­kyn pääl­le sor­met haral­leen. Sit­ten hän hui­toi kir­veel­lä jokai­sen sor­men väliin. Pöl­li pilk­koon­tui haloik­si, mut­ta sor­met säi­lyi­vät ehei­nä. Kel­pa­si Kus­taa Han­nus-Ukol­le vävypojaksi.

Pirk­ko Runtti

Kir­joit­ta­ja on Pekan sisar