Mar­tan päi­vää juh­lit­tiin kuk­ka­ha­tut päässä

Maa­nan­tai­na Kii­min­gin Mar­tat juh­li­vat Mar­tan päi­vää puu­tar­ha­juh­lan mer­keis­sä. Juh­lal­li­suu­det pol­kais­tiin käyn­tiin Mar­tan lau­lul­la, jon­ka jäl­keen ohjel­mas­sa oli kesä­kur­pit­sa­kei­ton mais­te­lua, kah­vit­te­lua ja seurustelua. 

Mar­tan päi­vää vie­tet­tiin Kuk­ka­hat­tu-tee­mal­la, ja lähes kaik­kien juh­la­vie­rai­den pää­la­kea koris­ti­kin väri­käs hat­tu. Juh­lien emän­tä­nä toi­mi­nut Kii­min­gin Mart­to­jen enti­nen puheen­joh­ta­ja Lee­na Mik­ko­nen ker­too, että tee­ma on ollut ylei­ses­ti suo­sit­tu tämän vuo­den Mar­tan päi­vän juhlissa.

– Näh­tiin, että tee­maa on käy­tet­ty muu­al­la­kin, joten mik­si­pä se ei meil­le­kin kävisi. 

Kii­min­gin Mar­tat ovat juh­li­neet Mar­tan päi­vää 70-luvul­ta läh­tien. Mar­tan Päi­vä­nä tapa­na on kokoon­tua Mart­tayh­dis­tyk­sen kes­ken viet­tä­mään aikaa yhdes­sä, mut­ta muu­toin päi­vän ohjel­ma on mel­ko vapaamuotoinen.

– Olem­me aiem­min esi­mer­kik­si ret­keil­leet, uineet ja sau­no­neet, käy­neet mök­kei­le­mäs­sä ja vain men­neet ja viet­tä­neet aikaa yhdes­sä. Kevääl­lä kun Mart­ta­toi­min­ta jää tauol­le niin kesäl­lä pää­sem­me tätä kaut­ta vaih­ta­maan aja­tuk­sia, Mik­ko­nen kertoo.

Koro­na­vi­rus on tuo­nut haas­tei­ta myös Mart­to­jen toi­min­nal­le. Mik­ko­nen ker­too, että Kii­min­gin Mar­toil­la oli täl­le vuo­del­le val­mii­na hyvä toi­min­ta­suun­ni­tel­ma, mut­ta koro­na­ti­lan­teen takia sitä ei pääs­ty koko­nai­suu­des­saan toteuttamaan. 

– Emme pääs­seet kokoon­tu­maan, ja esi­mer­kik­si myy­jäi­siä emme pys­ty­neet jär­jes­tä­mään, mikä on ikävää.

Mik­ko­nen toi­voo, että virus­ti­lan­ne rau­hoit­tui­si syk­syk­si, jot­ta yhdis­tyk­sen toi­min­ta pää­si­si nor­ma­li­soi­tu­maan. Syk­syl­le on tie­dos­sa jo pal­jon suun­ni­tel­mia ja kurs­se­ja, ja Mik­ko­nen toi­voo, että myös Kii­min­gin kir­jas­tos­sa kokoon­tu­vaa Kii­min­gin Mart­to­jen ideoi­maa luku­pii­riä pääs­täi­siin jäl­leen jatkamaan.

– Lisäk­si toi­vom­me, että meil­lä on jat­kos­sa­kin kokoon­tu­mis­paik­ka. Olem­me aikai­sem­min kokoon­tu­neet Joki­ran­nan kou­lul­la, ja siel­lä haluai­sim­me jatkaa. 

Kii­min­gin Mart­toi­hin kuu­luu 52 jäsen­tä, jois­ta aktii­vi­jä­se­niä on Mik­ko­sen mukaan hie­man yli puo­let. Mik­ko­nen ker­too, että uusia mart­ta­toi­min­nas­ta kiin­nos­tu­nei­ta jäse­niä mah­tuu myös mukaan.

– Mar­tat on ennen kaik­kea neu­von­ta­jär­jes­tö, joka tavoit­tee­na on opet­taa uut­ta. Tämä ei siis ole mitään nut­tu­ra­päis­ten van­hus­ten toi­min­taa, vaan nuo­ria­kin Mart­to­ja on muka­na pal­jon. Estee­nä ei ole myös­kään se, jos tun­tuu, että ei muka osaa mitään – kaik­ki­han me jota­kin sel­lais­ta osaam­me, mitä voim­me jakaa muil­le, Mik­ko­nen toteaa.

Kii­min­gin Mar­tat ovat olleet muka­na moni­puo­li­ses­ti muun muas­sa pai­kal­lis­ten kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien tee­ma­päi­vis­sä. Yhdis­tys on myös muka­na esi­mer­kik­si kes­kos­las­ten kum­mi­toi­min­nas­sa, ja Mar­tat ovat teh­neet vau­voil­le ja äideil­le peit­to­ja ja villasukkia. 

– Minus­ta tun­tuu, että Mart­ta­liit­to on tul­lut toi­min­tan­sa kans­sa vuo­sien var­rel­la yhä enem­män ruo­hon­juu­ri­ta­sol­le. Mar­tat on edel­leen hyvin sys­te­maat­ti­nen jär­jes­tö, jon­ka kaut­ta toi­min­ta on help­poa ja suun­ni­tel­mal­lis­ta, Mik­ko­nen pohtii.

“Kaik­keen pys­tyy, jos vaan haluaa”

Mar­tan päi­vän juh­lien yhtey­des­sä Kii­min­gin Mar­tat juh­lis­ti Lee­na Mik­ko­sen 80-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää, joka oli jo hel­mi­kuus­sa. Koro­na­vi­ruk­sen vuok­si syn­ty­mä­päi­viä ei pääs­ty kun­nol­la juh­li­maan vie­lä talvella.

Mar­tan Päi­vän juh­lis­sa Mik­ko­nen kuki­tet­tiin, ja Mar­tat lau­loi­vat hänel­le kos­ket­ta­van Sä kas­voit nei­to kau­noi­nen ‑kap­pa­leen. Useam­pi juh­la­vie­ras myös toi Mik­ko­sel­le muis­ta­mi­sia omas­ta takaa.

– En kyl­lä yhtään osan­nut tätä odot­taa, syn­ty­mä­päi­väs­tä­hän on jo puo­li vuot­ta aikaa, Mik­ko­nen nauraa.

Mik­ko­nen ker­too että hel­mi­kuus­sa var­si­nai­se­na syn­ty­mä­päi­vä­nä juh­li­maan kokoon­nut­tiin pie­ni­muo­toi­ses­ti per­heen kes­ken. Päi­vän­san­ka­ri pää­si myös syö­mään Nal­li­ka­rin meriravintolaan.

– Ei se pyö­rei­den vuo­sien saa­vut­ta­mi­nen miten­kään hir­veän eri­koi­sel­ta tun­tu­nut. Tyt­tä­ren­ty­tär­kin tote­si, että ikä­hän on mum­mi vaan nume­roi­ta. Niin minä­kin olen sit­ten ajatellut.

Mik­ko­nen on tul­lut monil­le tutuk­si eri­lais­ten jär­jes­tö­jen ja yhdis­tys­ten aktiivijäsenenä.

Mik­ko­nen on muka­na muun muas­sa Raken­nus­mes­ta­rien Nais­toi­mi­kun­nas­sa ja Kii­min­gin Seu­ra­kun­nan vapaa­eh­tois­työs­sä. Mik­ko­nen on lisäk­si ollut muka­na esi­mer­kik­si Kii­min­gin Virk­ku­jen toi­min­nas­sa, Kirk­ko­neu­vos­tos­sa ja ‑val­tuus­tos­sa, Vapaa­eh­toi­sen Maan­puo­lus­tuk­sen Neu­vot­te­lu­kun­nas­sa, Kii­min­gin Sota­ve­te­raa­nien toi­min­nas­sa, Kii­min­gin Kiu­ru­jen toi­min­nas­sa sekä toi­mi­nut Kii­min­gin urhei­li­joi­den nais­toi­mi­kun­nan vetäjänä.

– Kyl­lä sitä kaik­keen pys­tyy, jos vaan halu­aa. Sen olen oppi­nut, että kukaan ei kotoa tule hake­maan, jos ei itse mene ja toi­mi asioi­den eteen, Mik­ko­nen kertoo.

Mart­ta­toi­min­taan Mik­ko­nen ker­too kas­va­neen­sa jo pie­nes­tä pitäen, sil­lä Mik­ko­sen äiti oli Mart­tayh­dis­tyk­sen aktiivijäsen.

Mik­ko­nen ker­too, että Mart­ta­vuo­sien var­rel­ta mie­leen ovat jää­neet eri­tyi­ses­ti eri­lai­set koti­maan ret­ket, joi­ta yhdis­tys tekee­kin aktii­vi­ses­ti. Mart­to­jen kes­ken on vie­rail­tu muun muas­sa Kul­ta­ran­nas­sa ja Mäntylinnassa.

Mik­ko­nen on toi­mi­nut pit­kään Kii­min­gin Mart­to­jen puheen­joh­ta­ja­na, mut­ta päät­ti jät­täy­tyä puheen­joh­ta­jan pes­tis­tä pois maa­lis­kuus­sa. Puheen­joh­ta­ja­na jat­kaa Eija Ojala.

– Olen ollut puheen­joh­ta­ja­na jo pit­kään, joten nyt on jon­kun muun aika astua pai­kal­le. Minut on kui­ten­kin valit­tu jo ruo­ka­mar­tak­si, eli pois minä en Kii­min­gin Mart­to­jen toi­min­nas­ta pää­se, vit­sai­lee Mik­ko­nen nauraen.

Mik­ko­nen ker­too aiko­van­sa viet­tää lop­pu­ke­sää muun muas­sa vapaa­eh­tois­työn parissa.

– Vie­lä oli­si Kii­min­gin seu­ra­kun­nan Tapu­li­kah­vi­las­sa töi­tä, ja Kii­min­ki­päi­vil­le pysy­te­tään toki lähe­tys­telt­ta, Mik­ko­nen luettelee.

– Olen kyl­lä myös suun­ni­tel­lut pien­tä koti­maan­mat­kai­lua­kin, ja uin­ti­kausi Kii­min­ki­joes­sa toki jat­kuu vie­lä. Uimi­nen on minul­le hen­ki ja elä­mä, Mik­ko­nen jat­kaa hymyillen.