Kuu­kau­den esi­ne: Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvulta

Kuvassa Kiiminkijokivarren ”tuohustaja” esittelee atrainta ja erikoista valonlähdettä öiselle retkelle. Päähineenä on tupasvillakuituinen myssy, johon on kiinnitetty pitkä ja leveä tuohilippa helpottamaan tulen valossa tapahtuvaa tähyämistä. Moisen lipan käyttö on ikivanhaa perua. (Kuva: Kiiminki-Seura)Kuvassa Kiiminkijokivarren ”tuohustaja” esittelee atrainta ja erikoista valonlähdettä öiselle retkelle. Päähineenä on tupasvillakuituinen myssy, johon on kiinnitetty pitkä ja leveä tuohilippa helpottamaan tulen valossa tapahtuvaa tähyämistä. Moisen lipan käyttö on ikivanhaa perua. (Kuva: Kiiminki-Seura)

Ensim­mäi­nen var­si­nai­nen kalas­tus­vä­li­ne syn­tyi samal­la, kun kek­sit­tiin ensim­mäi­nen var­si­nai­nen met­säs­tys­a­se eli kei­häs. Kalas­tus­veh­keek­si täs­tä kehit­tyi vähi­tel­len moni­haa­rai­nen pis­toa­se, atrain.

Atrai­mel­la pyyn­ti, tuu­las­ta­mi­nen, tapah­tui joko päi­väl­lä tai yöl­lä. Päi­vä­pyyn­tiin paras tilai­suus oli kutu­hau­en ja ‑lah­nan pyyn­ti. Kutu­pyyn­ti oli mui­noin erit­täin tuot­toi­saa, kos­ka kysy­myk­seen tuli vain suu­ret kalat, joi­ta tuol­loin voi­tiin jou­koit­taan tavoit­taa mata­lil­ta par­vei­lu­pai­koil­ta. Kutu­pyyn­ti oli jopa niin tuot­toi­saa, että se piti lail­la kiel­tää vuo­sien 1902 ja 1941 väli­se­nä aika­na. Kala­kan­nat oli­vat romah­ta­neet monis­sa vesissä.

Yöpyyn­tiin eli soih­dul­la käyn­tiin otti osaa taval­li­sim­min kak­si hen­keä, jois­ta toi­nen toi­mi kei­häs­tä­jä­nä ja toi­nen melo­ja­na. Veneek­si valit­tiin se kaik­kein pie­nin ja kevein. Jot­ta kei­häs­tä­jä näki­si veteen, viri­tet­tiin val­kea veneen kok­kaan kiin­ni­tet­tyyn rau­tai­seen kou­raan eli kopraan, jota myös pari­lak­si kut­sut­tiin. Paras­ta polt­toai­net­ta oli kirk­kaal­la lie­kil­lä pala­vat ter­vak­set. Par­haat ter­vak­set saa­tiin kal­lioi­ses­sa maas­tos­sa kas­va­neis­ta hon­kain kan­nois­ta ja juu­ris­ta. Nämä paloi­vat hitaas­ti eivät­kä lain­kaan räis­ky­neet eivät­kä siten pelo­tel­leet kalo­ja tiehensä.

Soih­dul­la käyn­nin onnis­tu­mi­nen vaa­ti mää­rät­ty­jä edel­ly­tyk­siä: Atrai­men käyt­tä­jän tuli olla nok­ke­la ja tark­ka­nä­köi­nen. Tuu­le­ton, pil­vi­nen ja satee­ton sää oli soih­dul­la käyn­tiin erin­omai­sen sove­lias, kos­ka kalat oli­vat sil­loin rau­hal­li­sim­mil­laan ja näke­mi­nen tulen valos­sa parem­paa. Kaik­kein paras saa­lis saa­tiin tyve­ni­nä hal­la­öi­nä, sil­lä sil­loin kalat ran­tau­tui­vat hyvin ja nousi­vat liki pintaa.

Nyt esi­tel­tä­vät kalas­tus­vä­li­neet ovat ajoi­tet­ta­vis­sa 1800-luvun alku­puo­lis­kol­le. Atrain on Poh­jois-Poh­jan­maal­ta ja tyy­pil­tään nk. sel­kä­at­rain, mis­sä piit liki pitäen suo­ra­kul­mai­ses­ti läh­te­vät yhtei­ses­tä sel­kä­osas­ta, joka on poi­kit­tai­ses­sa asen­nos­sa put­kio­saan näh­den. Yhdek­sän yksi­vä­käis­tä pii­tä, jot­ka on niit­taa­mal­la kiin­ni­tet­ty. Var­ren kiin­ni­tys­koh­taa put­kio­saan on kor­jat­tu taa­joi­hin kier­rok­siin kää­ri­tyl­lä pikinuoralla.

Valon­läh­de onkin sit­ten kink­ki­sem­pi esi­ne. Kysy­myk­ses­sä ei ole­kaan se taval­li­sin valais­tusai­nei­den pala­mis­te­li­ne eli rau­tai­nen saka­ra­kopra, vaan rau­tai­nen soih­tu­ko­ri. Ter­vak­set pinot­tiin kopraan vaa­kaan, mut­ta koriin luon­nol­li­ses­ti pys­ty­asen­toon. Kori on sara­noi­tu han­ko­mai­seen pidik­kee­seen siten, että se kään­tyy pys­ty­asen­toon var­ren asen­nos­ta riip­pu­mat­ta. Soih­tu­ko­rin his­to­ria on vali­tet­ta­vas­ti jää­nyt hämä­rän peit­toon eikä sitä tun­nis­ta­nut edes itse Uuno Taa­vi Sire­lius.

Mikä kuu­kau­den esine?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläk­ki­lyh­ty. Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha. Nyt esit­te­lys­sä on Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvulta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet:

U.T.Sirelius: Suo­ma­lais­ten kalas­tus I‑III, 1906–1908.

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma.