- Upea sponde sai kiiminkiläisen Juho Tornbergin hymyilemään ja tuulettamaan. Kymmenet bongarit ehtivät paikalle Kiiminkiin löytöä seuraavan yön aikana ja varhain aamulla. Yhteisbongaus alkoi kello 6.
- Kyseinen pikkutuulihaukka on Tornbergin löydön jälkeen viihtynyt toistaiseksi samoissa maisemissa.
Juho Tornbergin syyskuun 29. päivän iltaretki lasten kanssa sai odottamattoman käänteen, joka sai kokeneen lintuharrastajan hetken aikaa jopa epäilemään omia silmiään.
– Olin lasten kanssa Kiimingin Sivurämeellä sijaitsevan käsittelykeskuksen läheisyydessä, jota pidän yleisestä linnuille sopivana joutomaana, jossa on mäkisiäkin alueita. Heti alueelle tultuani huomasin jonkun haukan istuvan katulampun päällä, Tornberg kertaa tapahtumia.
Aluksi hän ajatteli, että lintu olisi tuulihaukka, mutta lähemmäs päästyään hän alko kuvata sitä ja havaitsi kuvista, että linnulla on vaaleat kynnet.
– Muistin, että pikkutuulihaukalla on vaaleat kynnet. Tuulihaukan kynnet pitäisi olla mustat. Pikkutuulihaukka on kuitenkin suurharvinaisuus, ja ilta-aurinko paistoi lintuun, joten epäilin näkemääni, Tornberg kertoo.
Hänen onnistui kuitenkin ottaa linnusta myös joitakin lentokuvia, joista erottui kynsien lisäksi muitakin pieniä eroja esimerkiksi tiettyjen sulkien pituudessa. Tornberg välitti kuvat muille harrastajille, ja lintua pidettiin heti pikkutuulihaukkana (Falco naumanni).
– Lopulta kun määritys varmistui uskalsin hieman tuulettaa, vaikka havaintoa en meinannut millään uskoa. Suomesta oli seitsemän aiempaa havaintoa tästä lajista, mutta vain Suomen ensimmäistä lintu vuonna 1989 Siuntioon oli osa harrastajista ehtinyt katsomaan. Muut olivat jääneet vain löytäjien iloksi. Niinpä tiesin, että lintu kiinnostaisi harrastajia laajasti Etelä-Suomea myöten. Se tuntui hienolta, mutta myös jännittävältä, nähdäänkö lintua enää aamulla.
Tornberg oli ilmoittanut havainnostaan lintubongarien sovellukseen heti sen varmistuttua. Lintu oli välillä hetken hukassa mäkien takana Tornbergilta, mutta hämärän tullen se asettui metsän reunan kuuseen yöpuulle.
Aamukuudeksi Kiiminkiin oli saapunut jo yli 60 bongaria, monet Etelä-Suomesta. Lintu löytyi edelleen lämpökameran avulla samasta kuusesta jo aamuhämärissä.
– Oli mahtava nähdä tuulettelua ja saada onnitteluja hienosta löydöstä. Eräskin harrastaja oli myöhästynyt vuoden 1989 linnusta hieman, ja oli siitä asti odottanut milloin onnistuisi nähdä tuo laji, Juho Tornberg kertoo.
Hänen mukaansa paikalla on tämän jälkeen käynyt satoja harrastajia, ja ainakin 12.10. lintu oli edelleenkin samassa paikassa.
– Monen lintuharrastajan unelmana on löytää harvinaisuuksia. Itsekin siitä olin haaveillut, mutta tosi kovia harvinaisuuksia en ollut aiemmin löytänyt, vaikka linnut ovat kiinnostaneet 15 vuotta. Tämä löytö on ehdottomasti lintuharrastusuran kohokohta.
Pikkutuulihaukan löydön osalta moni asia meni Tornbergin mukaan mukavasti.
– Löysin linnun melko läheltä kotia, lintua ei ollut yksinkertainen määrittää, mutta sain sen määritettyä, ja mikä parasta niin lintu jäi paikalle pitkäksi aikaa, joten moni harrastaja pääsi sen näkemään.
Info: Sponde vai bongaus
Lintuharrastajien sanastossa bongaaminen tarkoittaa, että menee katsomaan jotain tiettyä lintua. Jos löytää linnun, niin silloin se on spontaani eli sponde, ei bongaus.





