Kii­min­gis­sä teh­tiin erit­täin poik­keuk­sel­li­nen lintuhavainto

 

Juho Torn­ber­gin syys­kuun 29. päi­vän ilta­ret­ki las­ten kans­sa sai odot­ta­mat­to­man kään­teen, joka sai koke­neen lin­tu­har­ras­ta­jan het­ken aikaa jopa epäi­le­mään omia silmiään.

– Olin las­ten kans­sa Kii­min­gin Sivu­rä­meel­lä sijait­se­van käsit­te­ly­kes­kuk­sen lähei­syy­des­sä, jota pidän ylei­ses­tä lin­nuil­le sopi­va­na jou­to­maa­na, jos­sa on mäki­siä­kin aluei­ta. Heti alu­eel­le tul­tua­ni huo­ma­sin jon­kun hau­kan istu­van katu­lam­pun pääl­lä, Torn­berg ker­taa tapahtumia.

Aluk­si hän ajat­te­li, että lin­tu oli­si tuu­li­hauk­ka, mut­ta lähem­mäs pääs­ty­ään hän alko kuva­ta sitä ja havait­si kuvis­ta, että lin­nul­la on vaa­leat kynnet.

– Muis­tin, että pik­ku­tuu­li­hau­kal­la on vaa­leat kyn­net. Tuu­li­hau­kan kyn­net pitäi­si olla mus­tat. Pik­ku­tuu­li­hauk­ka on kui­ten­kin suur­har­vi­nai­suus, ja ilta-aurin­ko pais­toi lin­tuun, joten epäi­lin näke­mää­ni, Torn­berg kertoo.

Hänen onnis­tui kui­ten­kin ottaa lin­nus­ta myös joi­ta­kin len­to­ku­via, jois­ta erot­tui kyn­sien lisäk­si mui­ta­kin pie­niä ero­ja esi­mer­kik­si tiet­ty­jen sul­kien pituu­des­sa. Torn­berg välit­ti kuvat muil­le har­ras­ta­jil­le, ja lin­tua pidet­tiin heti pik­ku­tuu­li­hauk­ka­na (Falco naumanni).

– Lopul­ta kun mää­ri­tys var­mis­tui uskal­sin hie­man tuu­let­taa, vaik­ka havain­toa en mei­nan­nut mil­lään uskoa. Suo­mes­ta oli seit­se­män aiem­paa havain­toa täs­tä lajis­ta, mut­ta vain Suo­men ensim­mäis­tä lin­tu vuon­na 1989 Siun­tioon oli osa har­ras­ta­jis­ta ehti­nyt kat­so­maan. Muut oli­vat jää­neet vain löy­tä­jien ilok­si. Niin­pä tie­sin, että lin­tu kiin­nos­tai­si har­ras­ta­jia laa­jas­ti Ete­lä-Suo­mea myö­ten. Se tun­tui hie­nol­ta, mut­ta myös jän­nit­tä­väl­tä, näh­dään­kö lin­tua enää aamulla.

Torn­berg oli ilmoit­ta­nut havain­nos­taan lin­tu­bon­ga­rien sovel­luk­seen heti sen var­mis­tut­tua. Lin­tu oli välil­lä het­ken hukas­sa mäkien taka­na Torn­ber­gil­ta, mut­ta hämä­rän tul­len se aset­tui met­sän reu­nan kuuseen yöpuulle.

Aamu­kuu­dek­si Kii­min­kiin oli saa­pu­nut jo yli 60 bon­ga­ria, monet Ete­lä-Suo­mes­ta. Lin­tu löy­tyi edel­leen läm­pö­ka­me­ran avul­la samas­ta kuuses­ta jo aamuhämärissä.

– Oli mah­ta­va näh­dä tuu­let­te­lua ja saa­da onnit­te­lu­ja hie­nos­ta löy­dös­tä. Eräs­kin har­ras­ta­ja oli myö­häs­ty­nyt vuo­den 1989 lin­nus­ta hie­man, ja oli sii­tä asti odot­ta­nut mil­loin onnis­tui­si näh­dä tuo laji, Juho Torn­berg kertoo.

Hänen mukaan­sa pai­kal­la on tämän jäl­keen käy­nyt sato­ja har­ras­ta­jia, ja aina­kin 12.10. lin­tu oli edel­leen­kin samas­sa paikassa.

– Monen lin­tu­har­ras­ta­jan unel­ma­na on löy­tää har­vi­nai­suuk­sia. Itse­kin sii­tä olin haa­veil­lut, mut­ta tosi kovia har­vi­nai­suuk­sia en ollut aiem­min löy­tä­nyt, vaik­ka lin­nut ovat kiin­nos­ta­neet 15 vuot­ta. Tämä löy­tö on ehdot­to­mas­ti lin­tu­har­ras­tusu­ran kohokohta.

Pik­ku­tuu­li­hau­kan löy­dön osal­ta moni asia meni Torn­ber­gin mukaan mukavasti.

– Löy­sin lin­nun mel­ko lähel­tä kotia, lin­tua ei ollut yksin­ker­tai­nen mää­rit­tää, mut­ta sain sen mää­ri­tet­tyä, ja mikä paras­ta niin lin­tu jäi pai­kal­le pit­käk­si aikaa, joten moni har­ras­ta­ja pää­si sen näkemään.

Info: Spon­de vai bongaus

Lin­tu­har­ras­ta­jien sanas­tos­sa bon­gaa­mi­nen tar­koit­taa, että menee kat­so­maan jotain tiet­tyä lin­tua. Jos löy­tää lin­nun, niin sil­loin se on spon­taa­ni eli spon­de, ei bongaus.