Jou­lu­kuusil­le löy­tyy oiva lop­pusi­joi­tus­paik­ka hevostalleilta

Suomenhevonen Äijä mutustaa joulukuusta tyytyväisenä. Kuusen kaluaminen tarjoaa hevosille virikkeitä ja ajankulua.Suomenhevonen Äijä mutustaa joulukuusta tyytyväisenä. Kuusen kaluaminen tarjoaa hevosille virikkeitä ja ajankulua.

Jou­lu oli ja meni, ja useim­mis­sa kodeis­sa jou­lu­kuusis­ta­kin on luo­vut­tu jo lop­piai­sen tie­noil­la. Sen sijaan, että jou­lu­kuusen hyl­käi­si ros­ka­ka­tok­seen, voi sen lah­joit­taa eteen­päin esi­mer­kik­si hevostallille.

Tai­pa­leen tal­lil­la Kii­min­gin Hut­tu­ky­läs­sä kuusis­ta saa­daan naut­tia vie­lä pit­kään: kuusia saa­tiin hevo­sil­le yli 30 kap­pa­let­ta kertatoimituksena.

– Kuuset oli­si­vat muu­ten men­neet kaik­ki ros­kiin. Oli oikea onnen­kan­ta­moi­nen, että nii­den omis­ta­ja halusi tuo­da kuuset tän­ne hevos­ten ilok­si, rie­muit­see tal­lin omis­ta­ja Kai­su Yli­ta­lo.

Face­book-ilmoi­tuk­sen kaut­ta löy­de­tyn suu­ren kuusi­las­tin lisäk­si myös tal­lil­la asu­vien hevos­ten omis­ta­jat ovat tuo­neet toi­si­naan omia jou­lu­kuusi­aan hevosille.

– Meil­lä on tal­lil­la yhdek­sän hevos­ta, ja jos hevo­nen saa ker­ran vii­kos­sa kuusen kalut­ta­vak­si, riit­tää niis­sä hevo­sil­le teke­mis­tä pitkään.

Kuuset näyt­tä­vät­kin teke­vän kaup­pan­sa hyvin. Kun Yli­ta­lo raa­haa yhden puun Äijä-suo­men­he­vo­sen tar­haan, alkaa hevo­nen jär­siä, pol­kea ja kalu­ta kuus­ta saman tien. Aikai­sem­man kuusen ran­gan Äijä on kul­jet­ta­nut pit­käl­le tar­han toi­seen päähän.

– Kyl­lä meil­lä hevos­ten jou­lu alkaa vas­ta lop­piai­sen jäl­keen, hymyi­lee Ylitalo.

Yli­ta­lon mukaan hevos­tal­li on kuusel­le lois­ta­va lop­pusi­joi­tus­paik­ka, sil­lä kuuset tar­joa­vat hevo­sil­le ajan­vie­tet­tä ja virikkeitä.

– Hevo­set viet­tä­vät suu­ren osan ajas­taan tar­has­sa, ja kuusi tar­jo­aa hevo­sel­le eri­lais­ta teke­mis­tä ja ajan­ku­lua. Nuo­rem­mat hevo­set saat­ta­vat innos­tua jopa leik­ki­mään niil­lä, ja juok­se­vat sit­ten ympä­riin­sä kuusen ran­ka suus­sa, nau­raa Ylitalo.

Tai­pa­leen tal­lil­la hevo­set saa­vat kuus­ta mais­tel­ta­vak­seen mah­dol­li­suuk­sien mukaan myös jou­luse­son­gin ulkopuolella.

– Jos joku vaik­ka­pa kaa­taa piha­kuusen, niin mie­lel­lä­ni käyn hake­mas­sa sii­tä oksia hevosille.

Kuusen kalua­mi­nen tar­jo­aa hevo­sel­le pait­si ajan­vie­tet­tä, myös täy­den­nys­tä ruo­ka­va­lion sekä hyviä ravintoaineita.

– Kuusi on erään­lai­nen roh­to­kas­vi, ja se sisäl­tää pal­jon C‑vitamiinia ja etee­ri­siä öljy­jä. Kuusi avaa muun muas­sa hevo­sen hen­gi­tys­tei­tä ja irrot­taa limaa. Lisäk­si kuusen on tut­kit­tu ole­van hyväk­si jän­teil­le ja nive­lil­le, Yli­ta­lo luettelee.

Tai­pa­leen tal­li on toi­mi­nut Hut­tu­ky­läs­sä jo yli kym­me­nen vuo­den ajan. Yli­ta­lon mukaan tal­lin toi­min­ta on kes­kit­ty­nyt raviur­hei­luun, eikä esi­mer­kik­si rat­sas­tus­tun­te­ja pide­tä tal­lil­la lainkaan.

– Tal­lil­la asuu kak­si tal­lin omaa hevos­ta, ja loput ovat asiak­kai­den hevo­sia. Enim­mil­lään tääl­lä on ollut yhtä aikaa jopa 19 hevos­ta, mut­ta sii­nä oli kyl­lä jo lii­ak­si pyö­ri­tys­tä, nau­rah­taa Ylitalo.

Hut­tu­ky­läs­tä löy­tyy kaik­ki, mitä tal­lil­ta voi toi­voa: tal­lin ympä­ris­tös­sä kier­tää yli kilo­met­rin mit­tai­nen lenk­ki ravi­kär­ryl­lä ajet­ta­vak­si. Hevo­sil­la pää­see myös lähei­sel­le met­sä­au­to­tiel­le, ja kesäl­lä eläi­miä voi uit­taa itse teh­dys­sä uittokanavassa.

Tal­lin eri­koi­suus on vesi­kä­ve­ly­tys­ko­ne, jol­lai­nen on Yli­ta­lon tie­to­jen mukaan vain paril­la muul­la tal­lil­la näil­lä leveyksillä.

– Se on todel­la hyvä lai­te täy­den­tä­mään tree­niä ja aut­ta­maan mah­dol­lis­ten vam­mo­jen hoi­dos­sa. Tal­lin ulko­puo­li­sia­kin hevo­sia on tuo­tu käyt­tä­mään lai­tet­ta, Yli­ta­lo kertoo.

Kun jou­lu­kuuset alka­vat kevään ede­tes­sä huve­ta, odot­ta­vat hevo­sia Yli­ta­lon mukaan uudet kausiherkut.

– Pajua kas­vaa vil­li­nä tääl­lä päin todel­la pal­jon, ja sii­tä hevo­set pitä­vät kovas­ti. Kun koi­vu tekee leh­det, ovat koi­vu­nok­sat suur­ta herk­kua. Lop­pu­ke­vääs­tä kas­va­va tuo­re ruo­ho on myös mie­luis­ta syö­tä­vää, Yli­ta­lo luettelee.

Tal­lin omis­ta­ja odot­taa itse kevääl­tä kah­ta asi­aa, jois­ta ensim­mäi­nen on mah­dol­li­sim­man lyhyt kelirikkokausi.

– Keli­ri­kon aika­na tei­den men­nes­sä huo­nok­si ei hevo­sil­la pää­se ollen­kaan aja­maan. Toi­vot­ta­vas­ti sitä ei kes­tä pitkään.

Toi­sek­si toi­veek­seen Yli­ta­lo nime­ää koro­na­pan­de­mian loppumisen.

– Kyl­lä koro­na on vai­kut­ta­nut meil­lä­kin toi­min­taan, eten­kin asia­kas­suh­tei­den luo­mi­nen kär­sii tänä aika­na. Lisäk­si hevos­ten koro­na­vi­rus­tar­tun­nat tun­tu­vat yleis­ty­vän. On mie­tit­tä­vä, mis­sä vai­hees­sa se vaa­tii tääl­lä­kin toi­men­pi­tei­tä, Yli­ta­lo pohtii.

– Minul­la oli­si pari-kol­me vapaa­ta paik­kaa uusil­le hevo­sil­le­kin. Kat­so­taan kevään kyn­nyk­sel­lä, että oli­si­ko tähän tuli­joi­ta ja mihin maa­il­ma menee, Yli­ta­lo päättää.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.