Tämä kevät 2022

On huh­ti­kuun alku. Miten tähän on tul­tu? Olin juu­ri sevin­nyt omik­ro­nin aihet­ta­mas­ta koro­nas­ta, kun minuun vie­lä iski noro­vi­rus. Molem­mat alkoi­vat hir­vit­tä­väs­tä väsy­myk­ses­tä, jon­ka syy­tä ei ensin tien­nyt. Pian kui­ten­kin tie­si, kun sii­tä – koro­nas­ta siis – seu­ra­si parin vii­kon makaa­mi­nen. Kuu­met­ta oli nel­jä­nä päi­vä­nä, mut­ta sen­kin jäl­keen piti vain maa­ta. Kun sit­ten pää­si liik­keel­le ja vähän asioil­le, kotiin tul­tu­aan kaa­tui sän­kyyn ja nuk­kui. Kului taas viik­ko. Ilta­päi­vä­unet lop­pui­vat, mut­tei väsy ja makaaminen. 

Nyt taas siis alkoi väsyt­tää her­vot­to­mas­ti. Mie­li­ku­vi­tus kek­si kaik­ki mah­dol­li­set pahan­laa­tui­set tau­dit. Eihän näin väsy­nyt voi­nut muu­ten olla. Kan­nat­taa­ko täs­sä suun­ni­tel­la­kaan mitään. Voin­ko edes kos­kaan enää mat­kus­taa tyt­tä­ren ja hänen tyt­tä­ren­sä luok­se? – No voin. Seu­raa­va­na aamu­na tie­sin, kun olin puhe­li­mes­sa ja yhtäk­kiä oli vain yksi suun­ta : ves­sa ja pyt­ty. Kuin ihmeen kau­pal­la ehdin ajois­sa ja pai­net­ta­kin oli tar­peek­si. Siis NORO.

Kaik­ki joh­tuu tie­tys­ti koro­nas­ta. Kun on ensin kak­si vuot­ta varo­nut, ettei sitä sai­si ja kun se sit­ten kui­ten­kin tulee. Ihmi­nen­hän nyt itse kan­taa vas­tuun sii­tä, miten toi­mii. Niin minä­kin. Nyt onnek­si voi käy­dä teat­te­ris­sa, kon­ser­tis­sa , tans­si­mas­sa, elo­ku­vis­sa. Näyt­te­lyis­sä­hän on saat­ta­nut käy­dä koko ajan. Voi elää ihan kuten ennen­kin. Suo­si­tel­laan tosin mas­kin käyt­tä­mis­tä ja käsi­de­siä. No tämä omik­ron-muun­nos on roko­te­tuil­la lie­vä – onnek­si. Kun sen sit­ten saa, käy se kyl­lä ihan van­han ajan kul­ku­tau­dis­ta aina­kin toi­sil­la. Toi­set pää­se­vät suh­teel­li­sen vähin oirein.

Aikan­sa sai­ras­tet­tua­ni ajat­te­lin, että aina­kin sun­nun­tai­na haluan käy­dä tans­si­mas­sa. Koh­ta­lok­kain seu­rauk­sin. Vaik­ken koro­naa uudel­leen sai­si­kaan, niin jokin toi­nen pöpö on tie­tys­ti vaa­ni­mas­sa. Lopun tai­dat­te jo tietääkin.

Liput tyt­tä­ren luok­se on jo ostet­tu. Ja tie­tys­ti vii­kon­lop­pu­na myös yhteen kon­sert­tiin. Tai­dan pitää kui­ten­kin vapau­des­ta­ni kiin­ni ja toi­voa paras­ta — paras­ta pää­siäis­tä ! Niin itsel­le­ni kuin muillekin.

Menen kon­sert­tiin mas­kin ja käsi­de­sin kans­sa. Mat­kus­tan junal­la pois pää­säi­sen viet­toon. Hap­pa­ne­mi­nen koto­na on minun osal­ta­ni ohi!

Silk­kiuik­ku