Syk­syl­lä

Mitä miet­tii van­he­ne­va uik­ku täs­sä syk­syn kau­niin luon­non kes­kel­lä? Aina­kin on onnel­li­nen sii­tä, että ihan oikea silk­kiuik­ku on saa­nut kesäl­lä kak­si poi­kas­ta. Edel­lis­ke­sä­nä myrs­ky hajot­ti pesän kais­li­kos­ta, ja munat läh­ti­vät kel­lu­maan omil­le teil­leen. Niin tur­va­ton­ta voi elä­män alku olla.

Tie­tys­ti huo­let­taa tämä tule­va sote­kin. Mil­loin pää­see hyvin­voin­ti­kes­kuk­seen kont­ro­liin – siis “valit­ta­maan vai­vo­jaan.” Onko sii­tä kol­mes­ta kuu­kau­des­ta odo­tus­ta tul­lut sel­lai­nen laki­sää­tei­nen rima, jota tavoi­tel­laan? Pää­see­kö­hän kos­kaan vähän aikai­sem­min? No akuut­tiin sit­ten, kun on “pää kainalossa”. 

Kai­no toi­vo­mus mie­les­sä, ettei koh­del­tai­si kuin vält­tä­mä­tön­tä pahaa. Oli­si­ko vai­kea aja­tel­la, että me hyvin­voin­ti­kes­kuk­sen asiak­kaat olem­me nii­tä, joi­ta aut­ta­mal­la hen­ki­lö­kun­ta ansait­see lei­pän­sä ? Ansio­ta­son nousua­kin todel­la toi­von vaa­ti­viin ammat­tei­hin­ne. Hoi­ta­jat­kin ovat yksi­löi­tä ja meil­lä kai­kil­la on huo­not päivämme.

On vie­lä yksi asia, joka on askar­rut­ta­nut miel­tä­ni: lää­kä­ri-poti­las­suh­de. Kat­se­le­vat­ko nykyi­set nuo­ret lää­kä­rit vain labo­ra­to­rio­tu­lok­sia ja hoi­ta­jan teke­mää anam­nee­sia? Onko lää­kä­rin työ­ai­ka niin kal­lis­ta, ettei poti­laal­le lii­ke­ne kuin muu­ta­ma minuut­ti ? Kuin­ka lää­kä­rin klii­ni­nen osaa­mi­nen kehit­tyy, jos kon­tak­ti poti­laa­seen jää mini­maa­li­sek­si? Olen aja­tel­lut van­has­taan, että tut­ki­mal­la aluk­si poti­laan lää­kä­ri saa jo intiu­tii­vi­ses­ti käsi­tyk­sen , mitä poti­laan koh­dal­la voi­tai­siin epäil­lä. Ja vie­lä sen­kin, onko mah­dol­li­set vaka­vam­mat sai­rau­det sul­jet­tu pois. Voi­si­ko poti­laan koh­taa­mi­nen antaa myös lää­kä­ril­le lisää sisäl­töä työhön ?

Tämän kir­joit­ta­mi­se­ni voi jät­tää myös omaan arvoon­sa. Voi sanoa, ettet tie­dä kui­ten­kaan, mil­lai­nen hyvin­voi­ti­kes­kuk­sen todel­li­suus on. Onhan itsel­lä­ni koke­mus­ta vain niis­tä hyvis­tä men­neis­tä vuo­sis­ta ter­vey­den­huol­los­sa ja asiak­kaa­na­kin jopa oma­lää­kä­ri­pal­ve­luis­ta. Ja tie­tys­ti saa­mas­ta­ni eläk­kees­tä, joka nipin napin ylit­tää minimitason.

Voin vie­lä liik­kua luon­nos­sa ja har­ras­taa muu­ta­kin lii­kun­taa, kult­tuu­ri­rien­to­ja rajoi­te­tuis­sa mää­rin, huo­leh­tia jo van­hem­mis­ta ystä­vis­tä — vie­lä ennen kuin olen itse autet­ta­vien joukossa.

Tule­vai­suus ja sote on vie­lä tun­te­ma­ton­ta arkea. Hymyil­lään ja kat­sel­laan kul­lan­ke­tai­si­na ja orans­sein ja punai­sin sävyin putoa­via pui­den leh­tiä. Ja väli­te­tään toisitamme !

Silk­kiuik­ku