Mate­ma­tiik­kail­to­ja ukrai­na­lais­ten ja “tie­tei­den kunin­gat­ta­ren” hyväksi

Luen täl­lä het­kel­lä kuut­ta mak­set­tua sano­ma­leh­teä. Har­voin niis­sä tar­jo­taan mate­ma­tiik­kaa, mut­ta kai­kis­sa on joka päi­vä usei­ta sivu­ja urhei­lua – samaa kuin vero­va­roil­la kus­tan­ne­tul­la Ylel­lä kym­me­niä ker­to­ja päi­väs­sä ja monel­la kana­val­la ilman maksumuuria.

Yle-vero on pak­ko mak­saa, mut­ta leh­tiä ei ole pak­ko tila­ta ja mak­saa. Print­ti­leh­tien häviä­mi­nen huo­les­tut­taa kui­ten­kin. Luku­tai­to ja yleis­si­vis­tys sii­nä kär­si­vät. Kun lap­set eivät näe pai­net­tu­ja leh­tiä eikä niis­tä kes­kus­tel­la keit­tiön pöy­dän ääres­sä, päi­vän uutis­ten luke­mi­nen unohtuu.

Mate­ma­tii­kal­la pelas­te­taan hen­kiä. Voi­si­ko sil­lä pelas­taa myös leh­tiä? Ehkä kult­tuu­ri­ra­has­tois­ta herui­si työ­ryh­mil­le rahaa mate­ma­tiik­ka­pals­to­jen kehit­tä­mi­seen. Kou­luis­ta saa­tu­jen palaut­tei­den mukaan kynän käyt­töä pitäi­si har­joi­tel­la myös koto­na. Print­ti­leh­dil­le tuli­si uusio­käyt­töä päi­vän päh­ki­nöi­tä ratkaistaessa.

Leh­ti­jut­tu­ja odo­tel­les­sa hei­tän toi­vee­ni jäl­leen ker­ran Ylen suun­taan. Hyvän­te­ke­väi­syys­kon­sert­te­ja ja hie­no­ja juh­la­gaa­lo­ja lähe­te­tään pal­jon. Kos­ka muu­ta­kin musiik­kia tulee päi­vit­täin joka tuu­tis­ta, en jak­sa istua tele­vi­sion ääres­sä passiivisena.

Useim­mil­le mate­ma­tii­kan ystä­vil­le on vaih­toeh­to­ja netis­sä, mut­ta kai­kil­la van­huk­sil­la ja lap­sil­la ei täl­lais­ta mah­dol­li­suut­ta ole. Omaan kän­nyk­kään tui­jot­te­lu ei kokoa per­hei­tä yhtei­siin kes­kus­te­lui­hin, mut­ta Ylen mate­ma­tiik­kail­lat tai ‑tun­nit sen tekisivät.

Hel­sin­gin Sano­mis­sa oli laa­ja artik­ke­li “Jou­lu eva­kos­sa” (HS 24.12.2022). Lai­naus ”Ukrai­na­lais­ten kie­li­tai­to ei ole kovin hyvä, mei­dän kou­lu­tus­sys­tee­mim­me kes­kit­tyy lii­kaa mate­ma­tiik­kaan” häm­mäs­tyt­ti. Mate­ma­tiik­ka on maa­il­man levin­nein kie­li, joten juu­ri sen ope­tuk­seen sopii yhdis­tää vie­rai­den kiel­ten opis­ke­lu. Ehdo­tan Ylel­le mate­ma­tiik­kail­to­ja ukrai­na­lais­ten hyväk­si. Samal­la tulee huo­mioi­duk­si myös “tie­tei­den kunin­ga­tar”. Itsea­sias­sa kuul­tu­na mate­maa­tik­ko ‑ohjel­ma saat­tai­si ava­ta suo­ma­lais­ten sil­mät huo­maa­maan, miten hyö­dyl­li­ses­tä kult­tuu­ris­ta mate­ma­tii­kas­sa on kyse.

Toi­mit­ta­jat kuun­te­le­vat polii­tik­ko­ja, polii­ti­kot toi­mit­ta­jia ja kan­sa hei­tä kaik­kia. Kos­ka mate­ma­tii­kan osaa­jis­ta ja opet­ta­jis­ta on pula, kan­nat­tai­si yhdis­tää voi­mat valis­ta­maan kan­saa: “Ai, mik­si­kö matik­ka???” Jos valis­tus­kir­joi­tuk­sia luet­tai­siin edus­kun­nan kyse­ly­tun­tien alus­sa aina­kin vaa­lei­hin asti, tie­to mate­ma­tii­kan mer­ki­tyk­ses­tä tavoit­tai­si maan joka kol­kan. Kyse­ly­tun­neis­ta tuli­si koko per­heen ohjel­mia ja kiin­nos­tus yhteis­kun­nal­li­siin asioi­hin lisääntyisi.

Jokai­sen puo­lu­een vaa­lioh­jel­maan tuli­si kuu­lua tavoi­te kol­mes­ta älläs­tä ja kah­des­ta ämmäs­tä. Luke­mi­nen, las­ke­mi­nen ja lii­kun­ta luo­vat perus­tan hyväl­le elä­mäl­le. Maa­seu­tu ja mate­ma­tiik­ka tur­vaa­vat toi­meen­tu­loa. Rau­hal­lis­ta ja matik­ka­ri­kas­ta vuot­ta 2023!

Alli Huo­vi­nen, Matikkatäti