Jou­lu­kuun kuu­den­te­na 2023

Valot ja var­jot tar­rau­tu­neet pak­ka­sen siipiin.

Ran­ta­ve­den yksi­näi­nen kaisla 

saa­nut val­kean pitsikuorrutuksen.

Jää­ty­nee­seen veteen 

piir­ty­nyt aal­lon kei­nu­va leikki.

Niin kau­nis­ta.

Tal­vi käm­me­nel­lä ja tämä elämä.

Hil­jai­suus uppo­aa äärettömään, 

rau­ha ran­noil­le rantautunut.

Valon sii­vet ja var­jot yhteen uinuneet.

Voi­si­ko itsen­sä vaik­ka pei­ton alle 

läm­pi­män mut­kaan kaivaa,

odot­ta­maan. Jouluako.

Ryys­täm­me­kö jo torttukahvit, 

ja lau­lam­me:

“Koh­ta meil­lä on jou­lu, juh­la armas lapsien”.

Wan­hat perin­teet nos­te­taan taas esiin. 

Odo­tuk­sen hai­ta­ri venyy ääri­tun­teis­ta ääriääniin.

Muis­tot, kai­puu, tule­va ja 

tämä het­ki aal­lok­koi­na meis­sä keinuvat.

Täs­sä ajassa, 

jou­lu­kuun kuudentena,

itse­näi­syys­päi­vä­nä,

aika puhut­te­lee,

muis­toi­na, tarinoina,

isiem­me sotakertomuksina.

Vah­vas­ta uskos­ta tulevaan!

Lap­suus, lap­suus­ko­din muistot,

suo­men­li­pun nos­to salkoon 

itse­näi­syy­tem­me kunniaksi.

Muis­to kuvantuu

arvok­kaan, tun­teik­kaa­na mieleen.

Kun­nia itse­näi­sel­le Suomelle!

Tänään tapai­len sävelinä 

aikaan sopi­vaa, toi­vei­kas­ta laulua:

“En etsi val­taa loistoa

en kai­paa kultaakaan

ma pyy­dän tai­vaan valoa 

ja rau­haa pääl­le maan”.

Pirk­ko Liikanen

Oulu