“No taasko on tuuli repiny ja rettuuttanu risuja kartanolle. Itekseen kait ne jo vanhuuttaan tippuu? Mittään isompaa tuulta oo käyny!” Tämä minun itekseni suoltamaa tupinaa piha- piirissä. Yksinpuhelu on jo tapa, mitä en aina etes hoksaa tekeväni. “Anteeksi, mitä”, kysyy kaupassa myyjä. Useastikin nykyisin. Ittelleni vain, täytyy sanoa. Meillekkö huuat, voisivat mäkäräisetkin kysästä, niiden kanssa…


