Rent­ta­he­lek­ku: Kiitos!

Olen elää kös­sö­tel­lyt tyy­ty­väis­tä elä­ke­läi­sen elä­mää ja arkea. Aamuai­kai­sel­la en ole herän­nyt. On niin makeat unet, ko vain on unen­pääs­tä saa­nut kiin­ni. Kova­na kah­ven kit­taa­ja­na se vain jos­kus vähän pän­nii, ko mei­naa aamu­kah­vet men­nä ohi. Ei sel­lais­ta ket­te­ryyt­tä enää ole, että ehtis puo­lil­ta päi­vin vie­lä aamu­kah­vel­le! Herään usein vas­ta päi­vä­kah­ven aikoi­hin. Ei ole kyl­lä­kään tul­lut ongel­mak­si tämä.

Ei enää tar­vi kii­reel­lä lap­sia hoi­to­paik­kaan kii­kut­taa. Ei sil­mät ris­tis­sä sii­tä vie­lä töi­hin aamu­ruuh­kas­sa som­pail­la. Kyl­lä ei ole valit­ta­mis­ta! Olen niin hen­ges­sä muka­na lap­set, äidit ja isät. Läm­pi­miä aja­tuk­sia teille.

Autol­la kyl­lä vie­lä köröt­te­len. Ja nau­tin sii­tä niin. Ratis­sa olen oma her­ra­ni. Aje­len pie­niä tei­tä, hil­jai­sia ja mut­kai­sia­kin. Mut­ta minul­la ei ole­kaan kii­re! Kipa­sen­pa tuos­sa kau­pas­sa. Kat­se­len­pa kul­ta­se­pän liik­keen kau­nii­ta koru­ja. Ihai­len liik­kei­den sisus­tuk­sia, “syön” sil­män­ruo­kaa. Saa­tan­pa pis­täy­tyä tava­ra­ta­lon kili­ka­li­puo­lel­le­kin, jos­pa siel­tä huu­li­pu­na tai hius­ko­ru vaik­ka sujah­tais käsi­lauk­kuu­ni. En varas­ta, kas­san kaut­ta tie­ten­kin! Jos alkoi mie­ti­tyt­tää, mikä se kili­ka­li­puo­li oikein tar­koit­taa, niin… Ikäis­te­ni lap­suu­des­sa meik­ke­jä ja tili­pe­höö­riä myy­tiin kemi­ka­lio­kau­pois­sa. Las­te­ni isä oli aikoi­naan äitin­sä kans­sa käy­nyt sel­lai­ses­sa. Lap­sen suus­sa vai­kea sana oli muo­vau­tu­nut kili­ka­li­kau­pak­si. Yksi monis­ta muka­vis­ta sanois­ta. Tämän enem­pää en tar­vi, yksi muka­va sana­kin kai­vaa hymy­kuo­pan poskeeni!

Kun kier­te­len ja kat­se­len, ostan mal­til­la. Rahan menoa voi todel­la­kin estää, vaik­ka joku väit­tää toi­sin. Ostaa sen, mitä pörs­si kes­tää. Eikä mikään pörs­si­kurs­si-pörs­si, vaan se oma! Ja mai­nok­set pitää oppia ohit­ta­maan. Kun tar­peek­si ja perus­tel­lus­ti alat tar­vi­ta jotain, kul­je hok­sot­ti­met sojol­la ja mai­nos­ta itse! Tulee ajan­koh­ta, ja osto­pää­tös. Tai sit­ten ei! Saat osto­pää­tök­ses­tä tai sen hyl­kää­mi­ses­tä hyvän mie­len. Pörs­si­si kes­tää, ja vie­lä kiittääkin.

Jos ter­veyt­tä riit­tää, sitä pitää käyt­tää! Mie­les­tä­ni täs­sä ei saa jää­dä sii­hen, että saa käyt­tää. Kaik­kea voi kokeil­la. Jos joku kum­mas­te­lee, on se hänen jump­paan­sa. Ja sil­lä jum­pal­la ei pit­käl­le pöt­ki­tä. Kai­kil­la ei ole kul­ku­pe­le­jä, tie­dän. Kim­pas­sa aina muka­vam­paa, anna kyy­ti tai pyy­dä kyti. Minul­la on otol­li­nen tilan­ne, kun kyy­ti läh­tee pihas­ta. Ja kyl­lä, arvos­tan sitä. Tänään läh­tee pot­ku­ri ja huo­nom­pi jal­ka­kin tulee muka­na takai­sin kotiin. Kii­tos ja hyvil­lä mielin!

Syö­dä mei­dän kaik­kien pitää. Usko­ma­ton­ta, miten ulkoi­lu saa ruu­an ja kah­ven­kin mais­tu­maan raik­kaan hyväl­tä. On muka­va syö­dä! Hyvät muis­tot kyy­ti­poi­ka­na ei jälk­kä­rei­tä arke­na kai­paa. Pyhäs­te­ly ruo­kai­lus­sa, kau­nis kat­taus ja rau­ha, saa ruu­an sula­maan hyvin. Ja “pöt­si” kiittää.

Huo­maan, että elä­ke­läi­sel­le eivät kaik­ki uudet sys­tee­mit ja kek­sin­nöt tule kohil­leen. Mar­ma­tan­kin usein muis­tel­len van­ho­ja hyviä aiko­ja. Sii­nä on kuul­kaa se juju, että samal­la mie­li lii­te­lee niis­sä iha­nis­sa tun­teis­sa, joi­ta ei hok­san­nut sil­loin. Nuo­ret anta­kaa mei­dän mar­mat­taa. Tule­vai­suus on teidän!

Saim­me­pa osal­lis­tua vii­kon­lop­pu­na mei­dän kaik­kien tule­vai­suus­suun­ni­tel­miin. Voi­mia ja yhteis­työ­tä päät­tä­jil­le jaoim­me äänes­tä­mäl­lä. Oli myös mah­dol­lis­ta olla äänes­tä­mät­tä, ottaa kan­taa sil­lä tavoin. Nos­te­taan elä­mäs­säm­me enem­män nii­tä hyviä asioi­ta esil­le. Jää voi­mia sit­ten kamp­pail­la vas­tuk­sien kohdatessa.

Nyt en ole hyvil­lään, enkä kii­tol­li­nen. Sel­viän. Eilen sanoi öljy­pol­tin, moro! Jos sitä pot­kai­see, jal­kaan sat­tuu ja öljyä vuo­taa entis­tä enem­män. Jos alan märis­tä, sii­nä ei ole mitään jär­keä. Muu­ta­ma “pai­na­va” sana …….! Aut­toi. Otan yhtey­den kor­jaa­jaan ja vakuu­tus­yh­ti­öön. Saan apua ja tukea naa­pu­ril­ta, kiitos!

Mut­ta Pek­ka, täs­sä se näh­tiin. Niin­kuin sanoit? Mik­sei mei­dän kyläl­le, mei­dän koti­tiel­le, minul­le, taas­kaan tul­lut Lot­to­voit­toa? Loh­dut­ta­kaa Nyy­tiä, kiitos!

Rent­ta­he­lek­ku