Päät­tä­jäl­tä: Vas­tuu­ta ja velvollisuudentuntoa

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Pre­si­dent­ti Nii­nis­tön uuden­vuo­den­pu­he oli ansio­kas monel­la tapaa. Mie­les­tä­ni puheen tar­koi­tus on herät­tää kan­sa­lai­sia ajat­te­le­maan omaa osuut­taan yksi­lön ja yhteis­kun­nan hyvin­voin­nin sekä tur­val­li­suu­den näkökulmasta.

Val­mii­ta vas­tauk­sia hän ei anta­nut, jokai­sen tuli­si poh­tia ja toteut­taa nii­tä tykönään.

On erin­omai­sen hie­noa, että suo­ma­lai­sil­la on laa­jat oikeu­det ja vapaus toteut­taa omaa elä­mään­sä. Yhteis­kun­ta tukee moni­muo­toi­ses­ti kan­sa­lai­si­aan sel­viy­ty­mään arjes­taan hyvin­voi­va­na yksi­lö­nä. Täl­lä het­kel­lä tätä pide­tään itses­tään­sel­vyy­te­nä. Lisää oikeuk­sia osa­taan olla vail­la ja nii­den laa­jen­ta­mi­sen esi­tyk­siä sate­lee mil­loin mil­tä­kin suunnalta.

Kuten pre­si­dent­tim­me puhees­saan mai­nit­si, toi­ses­sa vaa­ka­ku­pis­sa ovat vas­tuu ja vel­vol­li­suus. Olem­me­ko yhtä hana­kas­ti toteut­ta­mas­sa, nou­dat­ta­mas­sa ja perään­kuu­lut­ta­mas­sa nii­tä? Onko mah­dol­lis­ta, että oikeu­det ja vapau­det edel­leen laa­je­tes­saan kään­ty­vät­kin mei­tä ja mei­dän hyvin­voin­tiam­me vas­taan? Omas­ta mie­les­tä­ni näin­kin voi käydä.

Eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni olen syk­syl­lä vih­rei­den teke­mäs­tä aloit­tees­ta lail­lis­taa huu­mei­den käyt­töä Suo­mes­sa, yhte­nä esi­merk­ki­nä mai­ni­tak­se­ni. Puo­lue esit­tää monen­lai­sia perus­te­lu­ja lail­lis­ta­mi­sel­le, mut­ta mie­les­tä­ni vas­tuu ja vel­vol­li­suus ovat unoh­tu­neet. Kiis­tat­ta ja tut­ki­tus­ti voi­daan esit­tää ne tosi­sei­kat, jot­ka ovat esi­tys­tä vas­taan sekä yksi­lön, että yhteis­kun­nan kannalta.

Huu­meet ja päih­teet aiheut­ta­vat jo nyt aivan lii­an pal­jon kär­si­mys­tä ja pel­koa sivul­li­sel­le, asian ulko­puo­li­sil­le hen­ki­löil­le. Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, kuin­ka pal­jon päih­teis­tä aiheu­tuu kus­tan­nuk­sia omai­suus- ja hen­ki­ri­kol­li­suu­den vuok­si, kas­va­nei­den ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­si­na, vero­tu­loi­hin sekä moni­ne mui­ne vaikutuksineen.

Omas­sa työs­sä­ni koh­taan myös vas­tuul­li­suu­den ja vel­vol­li­suu­den nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mis­tä. Oppi­vel­vol­li­suut­ta eivät kaik­ki oppi­laat halua nou­dat­taa, on muka­vam­pi ”hui­lot­taa” mene­mään, seu­raa­muk­sis­ta huo­li­mat­ta. Kou­lus­sa ei kes­ki­ty­tä opis­ke­le­maan, tul­laan ”viih­ty­mään” kave­rei­den kans­sa. Osa tulee kou­luun sil­loin, kun sat­tuu huvittamaan.

Kie­len­käyt­tö on osin nuor­ten kes­kuu­des­sa epä­asial­lis­ta, rank­kaa kiroi­lua, nimit­te­lyä, jopa toi­sia kiusaa­vaa. Onnek­si tämä jouk­ko on pie­ni ja suu­rin osa käyt­täy­tyy fik­sus­ti ja vas­tuul­li­ses­ti. Yhtään nuor­ta ei kui­ten­kaan ole vara ns. menet­tää huo­non käy­tök­sen tai vas­tuut­to­muu­den vuoksi.

Pre­si­dent­ti Nii­nis­tö käsit­te­li vas­tuul­li­suu­den ja vel­vol­li­suu­den huo­mioi­mis­ta laa­jas­ti, monel­la sek­to­ril­la. Toi­vot­ta­vas­ti yhteis­kun­tam­me, poliit­ti­set puo­lu­eet, yri­tyk­set, yhtei­söt ja yksi­löt otta­vat uuden­lai­sen tah­to­ti­lan asi­aan. Se on myös minun itse­ni tehtävä.

Hyvää, onnel­lis­ta ja vas­tuul­lis­ta uut­ta vuot­ta toivottaen

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Keskusta