Päät­tä­jäl­tä: Rau­hai­saa tätä vuotta

Lee­na Tiiro.

Yleen­sä omal­la kolum­ni­vuo­rol­la­ni minul­la on ollut mie­les­sä aihe, jos­ta haluan jotain sanoa. Nyt vuo­den alus­sa tun­tuu­kin, että mitä­pä täs­sä enää mihin­kään sanoi­si mitään. Kaik­ki kli­seet vii­me vuo­den ras­kau­des­ta ja parem­man vuo­den toi­veis­ta on jo sanot­tu. Suu­ri osa meis­tä on teh­nyt uuden vuo­den lupauk­sia, jois­ta moni on jo rikot­tu. Nyt kadu­taan sitä, että tuli­kin julis­tet­tua ne somes­sa kaikille.

Mitä­pä kui­ten­kin kun­ta­päät­tä­jä­nä toi­voi­sin täl­tä vuo­del­ta? Toi­von, että asiat, joi­ta käsit­te­lem­me ja jois­ta jou­dum­me teke­mään pää­tök­siä, pysyi­si­vät asioina.

Usein julis­te­taan, että asiat rii­te­le­vät, eivät ihmi­set. Mones­ti näin onkin. Vali­tet­ta­vas­ti välil­lä rii­te­le­vät myös ihmi­set. Toi­si­naan asia on itsel­le niin mer­ki­tyk­sel­li­nen, että ei kyke­ne pysy­mään kuo­sis­sa ja ymmär­tä­mään myös tois­ta näkö­kul­maa, saa­ti sit­ten kol­mat­ta. Tämä on inhi­mil­lis­tä, ihmi­siä­hän me kaik­ki olem­me. Toi­saal­ta se on myös ras­kas­ta kai­kil­le osa­puo­lil­le. En usko, että sii­tä on kos­kaan mah­dol­lis­ta pääs­tä koko­naan. Oli­si hyvä ymmär­tää myös se, että jos asia ei ole hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti lii­an mer­ki­tyk­sel­li­nen, sitä on hel­pom­pi poh­tia ratio­naa­li­ses­ti ja näh­dä myös koko­nais­ku­va. Eri miel­tä ole­va ei auto­maat­ti­ses­ti ole tyh­mä, ymmär­tä­mä­tön ja väärässä.

Toi­von, että pys­tym­me vie­mään kun­ta­stra­te­gi­aa käy­tän­töön. Myös niil­tä osin, jot­ka eivät vält­tä­mät­tä itseäm­me kau­heas­ti miel­ly­tä. Sii­tä on kui­ten­kin yhdes­sä pää­tet­ty. Vii­me vuo­den myl­ler­rys­ten jäl­keen toi­von myös, että toi­min­nan kehit­tä­mi­nen jat­kuu ja saam­me vie­tyä asioi­ta eteenpäin.

Useat meis­tä ovat muka­na monis­sa eri yhtei­söis­sä, kuten eri­lai­sis­sa yhdis­tyk­sis­sä ja urhei­luseu­rois­sa. Olen toi­si­naan koke­nut suur­ta ris­ti­rii­taa, kun jos­sain toi­ses­sa roo­lis­sa toi­mies­sa­ni oli­sin halun­nut toi­mia eri taval­la, kuin olen jou­tu­nut val­tuu­tet­tu­na toimimaan.

Ajat­te­len kui­ten­kin, että val­tuu­tet­tu­na minun on toi­mit­ta­va val­tuu­te­tun roo­lis­sa ja pys­tyt­tä­vä ajat­te­le­maan asioi­ta eri taval­la kuin vaik­ka­pa van­hem­pain­toi­mi­ja­na. Toi­saal­ta aina nämä roo­lit eivät ole ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään. Esi­mer­kik­si tuu­li­voi­mas­ta koen pys­ty­vä­ni ajat­te­le­maan täs­mäl­leen samal­la taval­la jokai­ses­sa roolissani.

Entä mitä­pä uuden vuo­den lupauk­sia aion teh­dä? En yhtään mitään. Yri­tän ottaa edel­leen sel­vää asiois­ta ja poh­tia nii­tä eri näkö­kul­mis­ta ennen pää­tös­ten tekoa. Olen var­mas­ti edel­leen jon­kun mie­les­tä ehdot­to­mas­ti tyh­mä, ymmär­tä­mä­tön ja vää­räs­sä. Aina voi kysyä, kysee­na­lais­taa ja pyy­tää perus­te­lu­ja, sekä me val­tuu­te­tut että meil­tä valtuutetuilta.

Var­mas­ti teen myös vir­hei­tä, ihmi­nen kun olen. Yri­te­tään ymmär­tää toisiamme.

Lee­na Tii­ro, Iin val­tuu­tet­tu, Vasemmistoliitto