Päät­tä­jäl­tä: Muu­tok­sen kes­kel­lä, mikä on tär­ke­ää?

Sen li­säk­si, et­tä jyl­lää­vä ko­ro­na­vi­rus tes­ta­si ja tes­taa yhä dra­maat­ti­sel­la ta­val­la ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mien kes­tä­vyyt­tä meil­lä Suo­mes­sa ja kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa, se lait­taa mei­dät ih­mi­set tes­tiin. Ko­ro­na on ko­et­te­le­mus myös ih­mi­sen mie­len­ter­vey­del­le. Sen ää­neen lau­su­mi­nen on tär­ke­ää, jot­ta voim­me yrit­tää vah­vis­taa sit­koa ja sie­to­ky­kyä it­ses­säm­me.

Olem­me uu­des­sa mai­se­mas­sa. Kuin aa­vi­kol­la, jos­sa hiek­ka­myrs­ky peit­tää nä­ky­vyy­den.

Arkeen kuu­lu­vien asioi­den arvon ymmär­tää usein vas­ta, kun ne ovat uhat­tu­na. Koro­na­vi­rus ja sen tor­ju­mi­sek­si teh­tä­vät vält­tä­mät­tö­mät rajoi­tus­toi­men­pi­teet koet­te­li­vat ja koet­te­le­vat suo­ma­lai­sia perus­ar­vo­ja: ter­veyt­tä, tur­val­li­suut­ta, työ­tä ja vapaut­ta. Et­sim­me jär­ke­viä vas­tauk­sia ja to­tuuk­sia, tah­dom­me hal­li­ta ti­lan­net­ta tai edes tie­tää, mitä seu­raa­vak­si ta­pah­tuu. Tar­vit­sem­me tun­net­ta tur­val­li­suu­des­ta, tar­vit­sem­me tie­toa.

Koro­na­krii­si ei ole vii­mei­nen krii­si. Uusia tulee. Nii­hin on varau­dut­ta­va aiem­pien krii­sien ja koro­nae­pi­de­mian koke­mus­ten valos­sa. Val­tion, kun­tayh­ty­mien ja kun­tien vas­tuu krii­sien hal­lin­nas­sa koros­tuu ihan ylä­kant­tiin niin nyt kuin aiem­min­kin.

Yhteis­kun­nan kes­to- ja toi­pu­mis­ky­ky, resi­liens­si, rat­kai­see. Se raken­ne­taan ja sitä yllä­pi­de­tään niin sanot­tui­na hyvi­nä aikoi­na. Nyt kysy­tään oma­va­rai­suu­den ja huol­to­var­muu­den perään. Ruo­kaa, ener­gi­aa, vet­tä sekä lääk­kei­tä ja ter­veys­tar­vik­kei­ta on olta­va saa­ta­vil­la kai­kil­le ja kai­kis­sa olois­sa. Nämä ja lähim­mäi­se­na­pu vah­vis­ta­vat kes­to­ky­kyä.

Muu­tok­sen ja krii­sin kes­kel­lä oppii näke­mään, mikä on tär­ke­ää. Puh­taan ruo­an ja veden saa­ta­vuus ovat poik­keus­o­lois­sa olen­nai­sia asioi­ta.

Suo­ma­lai­nen ruo­ka­jär­jes­tel­mä toi­mii hyvin. Ruo­ka ei lopu kes­ken, vaik­ka osa kaup­po­jen hyl­lyis­tä onkin ollut ajoit­tain väliai­kai­ses­ti tyh­jil­lään. Huol­to­var­muu­teen on panos­tet­tu Suo­mes­sa vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa. Suo­mes­sa ruo­an oma­va­raisuusas­te on edel­leen 80 pro­sent­tia, kun esi­mer­kik­si Ruot­si tuot­taa itse vain puo­let maas­sa syö­dys­tä ruo­as­ta. Tämä antaa meil­le huo­mat­ta­vas­ti parem­mat läh­tö­koh­dat koro­na­vi­ruk­sen kal­tai­sen poik­keus­ti­lan koh­taa­mi­seen.

On syy­tä herä­tä poh­ti­maan alue­ke­hi­tys­tä yhteis­kun­nan kes­to­ky­vyn vink­ke­lis­tä. Kau­pun­gis­tu­mi­sen megat­ren­din kes­tä­vyyt­tä on alet­tu epäil­lä. Kes­kit­ty­mi­nen ja tyh­jen­ty­mi­nen so. autioi­tu­mi­nen mer­kit­se­vät ris­ke­jä yhteis­kun­nan tur­val­li­suu­del­le ja toi­mi­vuu­del­le. Nyt pitää näh­dä, että mitä ”koko maa” tar­koit­taa.

Onko­han niin, että uuden­lai­seen nor­maa­liin elä­män­me­noon palat­taes­sa moni opit­tu unoh­tuu ennen pit­kää. Yksi han­ke on kui­ten­kin saa­ta­va hal­li­tus­ti maa­liin, sote-maa­kun­nat. Sote- maa­kun­tien toteu­tu­mi­nen sääs­täi­si myös kun­nat kovim­mis­ta pai­kois­ta pan­de­mian kal­tai­sis­sa tilan­teis­sa. Lisäk­si tiet on lai­tet­ta­va kun­toon, tie­to­lii­ken­neyh­tey­det pitää saa­da toi­mi­vik­si sekä tie­to­jär­jes­tel­mät yhteen­so­pi­vik­si. Kou­lu­tuk­seen on panos­tet­ta­va sekä hoi­toa ja hoi­vaa on paran­net­ta­va.

Näke­myk­set väl­jem­mäs­tä ja alu­eel­li­ses­ti hajau­tu­neem­mas­ta sekä digi­taa­li­ses­ta yhteis­kun­nas­ta voi­vat toteu­tua vain, jos ihmi­sil­lä on työ­tä ja toi­meen­tu­loa. Kun­nil­la ja tule­vil­la sote-maa­kun­nil­la on olen­nai­nen roo­li hyvin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä. Koro­nan jäl­kei­sen Suo­men nos­ta­mi­nen jaloil­leen ei ole help­poa. Kyse ei ole vain krii­sin hoi­ta­mi­ses­ta vaan kat­seen pitää olla toi­voa ja suun­taa anta­val­la taval­la tule­vai­suu­des­sa.

Elä todek­si lähim­mäi­sen­rak­kaut­ta. Nyt se on enem­män kuin aikoi­hin teko kuin sana.

Ant­ti Hut­tu-Hil­tu­nen, kau­pun­gin­val­tuus­ton jäsen, Suo­men Kes­kus­ta