Pää­siäis­ter­veh­dys: Pelois­saan ja riemuissaan

Oulun hiip­pa­kun­nan piis­pa Juk­ka Keskitalo.

Pel­ko ja ilo. Arve­len, että nämä kak­si tun­net­ta ovat meil­le kai­kil­le tut­tu­ja. Voi olla, että ne ovat itse asias­sa monen aikam­me ihmi­sen perus­tun­to­ja? Ne eivät sul­je toi­si­aan pois. Ihmi­nen, joka kokee jois­ta­kin asiois­ta iloa ja rie­mua, voi hyvin­kin saman­ai­kai­ses­ti tun­tea perus­tel­lus­ti pel­koa jois­ta­kin muis­ta asioista.

Ajan­koh­tais­ten maa­il­man tapah­tu­mien vir­taa aja­tel­les­sa monen meis­tä tun­ne saat­taa olla tuo pelois­saan olo. Pel­ko voi hii­piä mie­leen, kun ajat­te­lem­me sotia Ukrai­nas­sa ja Israe­lis­sa ja Pales­tii­nas­sa tai ilmas­ton­muu­tos­ta tai vas­tak­kai­na­set­te­lun lisään­ty­mis­tä monis­sa yhteis­kun­nis­sa. Mitä isom­mis­ta asiois­ta on kyse, sitä hal­lit­se­mat­to­mam­mil­ta ne saat­ta­vat tuntua.

Tämän pää­siäi­sen evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä on myös läs­nä pel­ko ja ilo; tai oikeas­taan ilon vah­va muo­to eli rie­mu. Teks­ti päät­tyy sanoi­hin: Nai­set läh­ti­vät heti hau­dal­ta, yhtai­kaa pelois­saan ja rie­muis­saan, ja rien­si­vät vie­mään sanaa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le. (Matt. 28: 8)

Nai­set ovat Mag­da­lan Maria ja ”se toi­nen Maria”. Jee­suk­sen lähei­siä seu­raa­jia kum­pi­kin. Teks­ti kuvaa, mitä nai­set tun­si­vat löy­täes­sään pää­siäi­saa­mu­na Jee­suk­sen hau­dan tyhjänä.

Hau­dal­ta liik­keel­le läh­te­neet kak­si Mari­aa oli­vat evan­ke­liu­min mukaan yhtä aikaa pelois­saan ja rie­muis­saan. Het­ken pääs­tä he saa­vat vie­lä koh­da­ta itse­kin Ylös­nous­seen Jee­suk­sen. Sil­ti tuo tun­tei­den kak­si­ja­koi­suus, sekä pelois­saan että rie­muis­saan ole­mi­nen, puhut­te­lee minua.

Pel­ko kuvaa hei­dän häm­men­nys­tään. Rie­mu taas sitä, että he syväl­lä sisim­mäs­sään tajusi­vat, ettei kuo­le­mal­la ollut­kaan vii­meis­tä sanaa Jee­suk­sen koh­dal­la. Hän nousi kuol­leis­ta. Kris­til­li­sen uskon kes­kei­nen sano­ma on tänään­kin tämä: Jee­sus elää!

Toi­von ja rukoi­len, että tämä ylös­nouse­muk­sen ilo tart­tui­si mei­hin­kin, jot­ka vie­täm­me pää­siäi­sen juh­laa kevät­tal­vel­la 2024. Yli­pää­tän­sä iloa elä­mään voi löy­tyä sii­tä, että kat­soo lähel­le ole­via pie­niä kii­to­sai­hei­ta. Ehkä mie­lee­si nousee, joku ihmi­nen, jos­ta voit olla kii­tol­li­nen. Saa­tat myös saa­da iloa omaan elä­mää­si, kun autat tois­ta ihmis­tä vaik­ka­pa vain pie­nes­sä käy­tän­nön aska­rees­sa. Ilo kas­vaa sitä jakamalla.

Toi­von Sinul­le tyy­neyt­tä ja iloa tule­va­na pää­siäi­se­nä. Toi­von, että maa­il­man krii­sit­kään eivät vie iloam­me sii­tä, että elä­vä Vapah­ta­ja, Jee­sus, on luvan­nut olla kans­sam­me jokai­se­na päi­vä­nä. Juma­la siu­nat­koon suu­ren juhlamme.

Pää­siäi­sen alla 2024

Juk­ka Kes­ki­ta­lo, Oulun hiip­pa­kun­nan piispa