Pää­siäis­ter­veh­dys: Pää­siäi­se­nä 2024

Met­ro­po­liit­ta Elia.

”Ylös­nouse­mi­sen päi­vä! Viet­tä­kääm­me kir­kas­ta rie­mu­juh­laa ja syleil­kääm­me toi­nen tois­tam­me! Vel­jet, sano­kaam­me vihol­li­sil­lem­me­kin: Anta­kaam­me kaik­ki ylös­nouse­mi­sen täh­den anteek­si ja näin lau­la­kaam­me: Kris­tus nousi kuol­leis­ta, kuo­le­mal­la kuo­le­man voit­ti ja hau­dois­sa ole­vil­le elä­män antoi.” (Pää­siäiss­ti­kii­rois­ta)

Otam­me Kris­tuk­sen ylös­nouse­mus­juh­lan vas­taan yhä surul­li­sem­pien uutis­ten kan­tau­tues­sa sekä koti­maas­ta että ulko­mail­ta. Pom­mit jyli­se­vät Ukrai­nas­sa ja Gazas­sa sekä ter­ro­ris­tit sur­maa­vat viat­to­mia sivii­le­jä. Köy­hil­tä ja pie­ni­tu­loi­sil­ta hal­li­tus halu­aa lei­ka­ta lisää. Saman­lai­sis­sa aihe­pii­reis­sä on myös lii­kut­tu suu­ren eli kär­si­mys­vii­kon litur­gi­sis­sa tee­mois­sa, jot­ka ovat syväl­lä kris­til­li­ses­sä etiikassa.

Evan­ke­liu­mis­ta olem­me saa­neet kuul­la, kuin­ka Kris­tus varoit­taa vii­mei­sis­tä ajois­ta, jot­ka kuu­los­ta­vat hyvin saman­lai­sil­ta kuin tämä elä­mäm­me aika: ”Te kuu­let­te tais­te­lun ääniä ja sano­mia sodis­ta, mut­ta älkää anta­ko sen peläs­tyt­tää itseän­ne. Niin täy­tyy käy­dä, mut­ta vie­lä ei lop­pu ole käsil­lä. Kan­sa nousee kan­saa vas­taan ja val­ta-kun­ta val­ta­kun­taa vas­taan, ja joka puo­lel­la on nälän­hä­tää ja maan­jä­ris­tyk­siä.” (Matt. 34:6–7) Samoin hän kehot­taa rukoi­le­maan, ettei kukaan jou­tui­si pako­mat­kal­le tal­vi­sai­kaan tai sapattina.

Syn­kis­tä ajois­ta ja aikam­me hel­ma­syn­neis­tä huo­li­mat­ta Juma­la osoit­taa rak­kau­ten­sa mei­tä koh­taan sii­nä, että yksi Kol­mi­nai­suu­des­ta kär­si ris­til­lä ja kuo­li mei­dän puo­les­tam­me ihmi­se­nä, ollen kui­ten­kin täy­si Juma­la, ja nousi kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta, kun vie­lä olim­me syn­ti­siä. ”Eikä sii­nä vie­lä kaik­ki. Me saam­me myös rie­mui­ta Juma­las­tam­me, kun nyt olem­me vas­taa­not­ta­neet Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen val­mis­ta­man sovi­tuk­sen.” (Room. 5:6–11)

Nyt on koit­ta­nut Her­ran pää­siäi­nen, jon­ka sano­ma voit­taa kai­ken. Kuo­le­mal­laan Kris­tus voit­ti kuo­le­man ja kär­si­myk­sen. Tilal­le tulee ilo ja rie­mu ja me huu­dam­me ”Kris­tus nousi kuol­leis­ta!” Ylös­nouse­muk­sen valo läpäi­see pimey­den kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta huo­li­mat­ta, ja juu­ri tähän toi­voon me kris­ti­tyt poh­jaam­me uskomme.

Pää­siäi­syö­nä luem­me kir­kos­sa pyhän isäm­me Johan­nes Kry­sos­to­mok­sen pää­siäis­saar­nan, joka loh­dul­li­ses­ti toi­vot­taa kaik­ki mukaan juh­li­maan Her­ran ylösnousemusta:

”Siis tul­kaa kaik­ki sisäl­le Her­ran­ne iloon.

Niin ensim­mäi­set kuin toi­set, iloit­kaa juhlasta.

Rik­kaat ja köy­hät, rie­muit­kaa toi­nen tois­ten­ne kanssa.

Kil­voit­te­li­jat ja välin­pi­tä­mät­tö­mät, kun­nioit­ta­kaa tätä päivää.

Te, jot­ka paas­to­sit­te, ja te, jot­ka ette paas­ton­neet, rie­muit­kaa tänä päivänä.”

Kris­tus nousi kuol­leis­ta – toti­ses­ti nousi!

Met­ro­po­liit­ta Elia