Päät­tä­jäl­tä: Kou­lu­verk­ko keskusteluttaa

Oulun alu­eel­li­set pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­set ovat olleet vii­me aiko­jen yksi suu­ris­ta kes­kus­te­luai­heis­ta lautakunnassamme.

Esi­tyk­set herät­tä­vät tun­tei­ta – tule­vat­han pää­tök­set todel­la lähel­le. Huo­li lähi­pal­ve­lui­den säi­ly­mi­ses­tä on todellinen.

Syn­ty­vyys koko Suo­mes­sa on las­ke­nut his­to­rial­li­sen mata­lal­le tasol­le. Tämä on hälyt­tä­vä asia.

Myös Oulus­sa syn­ty­vyys on las­ke­nut. Vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den aika­na syn­ty­vien oulu­lais­ten vuo­sit­tai­nen mää­rä on pudon­nut noin 2 700:sta noin 2 000:een. Tämä näkyy pik­ku­hil­jaa väis­tä­mät­tä myös kou­lu­lais­ten mää­räs­sä. Tai se on jo alka­nut näky­mään. Vähe­ne­vien oppi­las­mää­rien myö­tä myös näi­den meno­jen kat­ta­mi­seen tar­koi­te­tut val­tio­no­suu­det vähentyvät.

Kun uusia luok­kia perus­te­taan vähem­män, tar­vi­taan vähem­män opet­ta­jia. Näin myös kau­pun­gin kulut vähe­ne­vät. Haas­ta­vam­paa on poh­tia vähen­nys­ten vai­ku­tuk­sia kou­lu­verk­koon. Kun kau­pun­gin suu­ris­sa asu­tus­kes­kit­ty­mis­sä on raken­net­tu kou­lu, ja sitä on laa­jen­net­tu tilae­le­men­tein tai vuo­kra­ti­loin, on help­poa vähen­tää näi­tä moduu­le­ja kun oppi­laat vähen­ty­vät alueella.

Entä kun kysees­sä on kylä­kou­lu? Sen mer­ki­tys omal­la alu­eel­la on pal­jon suu­rem­pi kuin pal­ve­lu­kes­kit­ty­mis­sä. Kylä­kou­lu on kylä­läi­sil­le pal­jon enem­män kuin kou­lu. Se on kokoon­tu­mis­ti­la, har­ras­te­ti­la – koko kylän yhtei­nen olohuone.

Tämän kevään pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­sis­sä lak­kau­tusu­han alla on kah­dek­san kou­lu­yk­sik­köä: Tirin­ky­län ja Yli­ky­län kou­lut Kii­min­gis­sä, Keis­kan kou­lu Hau­ki­pu­taal­la, Tak­ku­ran­nan kou­lu Kel­los­sa, sekä Pik­ka­ra­lan, San­gin­suun, Kui­va­so­jan ja Läm­sän­jär­ven kou­lut. Kou­lut ovat kes­ke­nään eri­lai­sia, eri­ko­koi­sia ja eri­kun­toi­sia. Myös lähel­lä ole­vien mui­den kou­lu­jen sijain­nit vaihtelevat.

Ymmär­rän, että on tilan­tei­ta, jos­sa jota­kin kou­lua yksin­ker­tai­ses­ti ei ole jär­ke­vää jat­kaa. Oppi­las­mää­rä voi las­kea lii­an pie­nek­si. Myös kiin­teis­tön kun­to ratkaisee.

Sil­ti ajat­te­len, että muu­ta­ma pie­neh­kö kou­lu ei rat­kai­se Oulun talous­ti­lan­net­ta. Ei, vaik­ka nykyi­sin sivis­tys­lau­ta­kun­nan bud­jet­ti muo­dos­taa yli­voi­mai­ses­ti suu­rim­man osan kau­pun­gin kokonaisbudjetista.

Tämän leh­den ilmes­ty­mis­päi­vä­nä sivis­tys­lau­ta­kun­ta käsit­te­lee kou­lu­verk­koa­si­aa. Lau­ta­kun­ta tekee esi­tyk­sen kau­pun­gin­hal­li­tuk­seen. Lopul­li­sen pää­tök­sen tekee val­tuus­to. Toi­von, että luot­ta­mus­hen­ki­löt voi­si­vat yhdes­sä teh­dä kes­tä­vän, myös näi­den aluei­den per­hei­tä huo­mioi­van ratkaisun.

On fak­ta, että oppi­laat alueil­la vähe­ne­vät. En halua, että alu­een kylä­kou­lu l

Pek­ka Kainua.

akkau­te­taan niin nopeas­ti kuin se on mah­dol­lis­ta. Vaan mie­luum­min pide­tään kou­lua pys­tys­sä niin pit­kään kuin se on mahdollista.

Pek­ka Kai­nua, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, sivis­tys­lau­ta­kun­nan jäsen, Kes­kus­ta, Ylikiiminki