Viime sunnuntain evankeliumi (Luuk. 16: 19–31) on Jeesuksen esimerkkikertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Jeesus on tässä vastoin tapojaan antautunut kuvaamaan tuonpuoleista maailmaa. Tällä kertomuksella on myös selvä yhteiskuinnallinen sanoma. Jeesus hyödyntää tässä ajassaan liikkuvia käsityksiä ja uskomuksia oman opetuksensa aineistona ja sen sanoman välikappaleena. Tästä syystä tämä kohta ei noudata Jeesuksen opetuksia ylösnousemuksesta ja pelastuksesta. Ei, tällä kertomuksella on eri tehtävä.
Jussi Rinta-Jouppi
Tekstin alkuosassa kuvataan sitä yhteiskunnallista kuilua, joka erottaa rikkaat ja köyhät toisistaan. Tämä kuilu on olemassa yhä tänäkin päivänä, suurempana kuin koskaan, ja siksi tämä kuvaus riipaisee meitä syvältä. Ylellisyydessä elävä rikas mies ei nähnyt Lasaruksen hätää, ja vaikka olisi nähnytkin, niin ei ainakaan puhunut mitään tälle sairaalle kerjäläiselle. Lasaruksen tila oli niin surkea, ettei hän voinut hätistää edes kimpustaan koiria, jotka tulivat nuolemaan hänen verestäviä paiseitaan ja haavojaan. Kuvaus voisi ikävä kyllä olla suoraan meidän ajastamme ja yhteiskunnastamme. Miesten ero säilyy vielä kuolemassakin; Rikkaan miehen hautajaismenot vastasivat hänen elämänsä korkeaa tasoa, kun Lasaruksella taas ei ollut ketään saattamassa häntä haudan lepoon.
Kuoleman jälkeen enkelit veivät Lasaruksen patriarkka Abrahamin huomaan, hänen viereensä juhlapöytään. Jeesus osoittaa jälleen taitonsa sanankäyttäjänä; Hän ei esittänyt mitään omaa pohjapiirustusta tai karttaa tuonelasta, vaan kertoo siitä oman aikansa erään juutalaisen käsityksen mukaan, koska se oli ihmisille tuttu. Tässä kuvauksessa oli eri osastot hurskaita ja syntisiä vainajia varten. Osat ovat nyt vaihtuneet; Rikas mies on nyt vuorostaan kärsivä, ja hän näkee Lasaruksen, joka on onnellinen. Niin kuin Lasarus näki eläessään rikkaan miehen, niin nyt hän näkee hänet, mutta yhteyttä heidän välilleen ei synny edelleenkään. Kertomus ei päätykään millään tavalla onnellisesti, vaikka rikas mies kuinka anoo armoa ensin itselleen ja sitten läheisilleen. Jumalan tahto oli jo ilmoitettu heille Mooseksen laissa ja profeettakirjoissa. Kertomuksen loppuosa on Jeesuksen käyttämä tehokeino, että tämän yhteiskunnallinen sanoma jäisi varmasti ihmisten mieliin.
Evankeliumin sanoma ei ole ajatus siitä, että ne, jotka ovat tässä elämässä kärsineet saavat lohdutuksen ja hyvityksen haudantakaisessa elämässä, sillä tämä ei ole kristinuskon sosiaalinen sanoma. Kristinusko ei opeta meitä tyytymään elämän epäkohtiin ja sortoon tulevan hyvän toivossa. Sen sijaan kohta opettaa, että ihmisten välinen yhteiskunnallinen kuilu on ylitettävissä jo tässä elämässä. Kertomuksen merkitys on siinä, että meillä kaikilla on kaikki mahdollisuudet auttaa kärsiviä veljiämme ja sisariamme niin lähellä kuin kaukanakin, mutta liian usein emme sitä tee. Hyvinvointia ja ruokaa riittäisi kyllä tässä maailmassa, jos olisimme valmiita jakamaan omastamme.
Jussi Rinta-Jouppi, seurakuntapastori, Haukiputaan seurakunta