Har­taus: ”Pois­sa on veljet”

Hannu Niemelä.

Han­nu Niemelä.

Nuo­rim­mat sotiem­me vete­raa­nit täyt­tä­vät tämän vuo­den alku­puo­lel­la 100 vuot­ta. Vete­raa­nin ilta­huu­to ‑lau­lun ker­to­säe on täyt­tä tot­ta: ”Hoi­vat­kaa, koh­ta pois­sa on vel­jet, muis­ta­kaa, heil­le kal­lis ol maa. Ker­to­kaa las­ten lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa!”

Välil­lä tun­tuu, että emme muis­ta, vaik­ka mei­tä on vii­me vuo­si­na muis­tu­tet­tu väke­väs­ti itse­näi­syy­den ja vapau­den mer­ki­tyk­ses­tä sodan pau­ha­tes­sa Euroo­pan sydä­mes­sä. Isän­maam­me vapau­des­ta on annet­tu niin kal­lis hin­ta, että muis­tot eivät saa him­me­tä! Ensi maa­nan­tai­na vie­täm­me Kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää; sil­loin on hyvä muis­taa, ja kiit­tää Juma­laa ja vete­raa­ne­ja itse­näi­ses­tä Suomesta.

Pit­kän ura­ni aika­na yhteis­työ sotiem­me vete­raa­nien ja hei­dän jär­jes­tö­jen­sä kans­sa on ollut mie­luis­ta ja help­poa. Vete­raa­nit ovat olleet kii­tol­li­sia yhteistyökumppaneita.

On pysäyt­tä­vää käy­dä oman koti­kir­kon tai muun seu­ra­kun­nan san­ka­ri­hau­doil­la. Pari viik­koa sit­ten minua puhut­te­li Kit­ti­län hau­taus­maan eva­kos­sa kuol­lei­den muis­to­merk­ki; suu­rin osa kuol­leis­ta oli pie­niä lap­sia, jot­ka oli­vat kuol­leet evak­ko­mat­kal­la Ruotsissa.

Ensi sun­nun­tain aihe kir­kois­sa on Juma­lan kan­san koti-ikä­vä. Pyhän van­ha lati­nan­kie­li­nen nimi­tys on Jubi­la­te, rie­muit­kaa! Monis­sa vir­sis­sä ja lau­luis­sa kuva­taan tai­vas­ta lopul­li­se­na kris­ti­tyn isän­maa­na. Tai­va­si­kä­vä ja ‑kai­puu soi monis­sa vir­sis­sä ja hen­gel­li­sis­sä lau­luis­sa. Tun­net­ko sinä taivaskaipuuta?

On pysäh­dyt­tä­viä ker­to­muk­sia rin­ta­mal­ta, jois­sa ajal­li­sen isän­maan puo­lus­ta­ja on saa­nut siir­tyä tai­vaal­li­seen isän­maa­han – jos­kus hyvin­kin lyhyen uskon kil­voi­tuk­sen jäl­keen, kun vihol­li­sen luo­ti tai sir­pa­le on osu­nut koh­dal­le. Se on sitä ”ryö­vä­rin armoa”, kun tais­te­lu­to­ve­ri ja samal­la ”Kris­tuk­sen sotu­ri” on saa­nut julis­taa vapaut­ta­van ilo­sa­no­man kaik­kien syn­tien anteek­sian­nos­ta kuo­le­val­le toverilleen.

Nii­lo Rau­ha­lan sanoit­ta­mas­sa ja Mart­ti Syr­jä­nie­men sävel­tä­mäs­sä uudes­sa hym­nis­sä puo­lus­tus­voi­mil­le on aikaam­me sopi­vat sanat:

1. Kii­tos nous­koon keskeltämme,

kii­tos Kaikkivaltiaan!

Suo­jaan­sa sul­kee hän elämämme,

Rak­kaim­man synnyinmaan.

Aiko­jen hal­ki uupumaton

Her­ra aut­ta­jam­me on.

 

2. Her­ra, vai­heet tun­net maamme,

anna toi­vo, luottamus.

Sinul­ta tur­van päi­viim­me saamme,

työ­hön suo siunaus.

Vapaa­na maam­me säi­lyä suo,

sovun hen­ki mei­hin luo.

 

3. Rau­haa kai­paa maailmamme,

anna rau­ha yhteinen.

Siu­naa, oi Her­ra, myös kotejamme,

armo suo Kristuksen.

Hal­tuusi jääm­me näin rukoillen,

rak­kau­tee­si turvaten.

(Hym­ni puo­lus­tus­voi­mil­le 2017)

Tämän hym­nin voi kuul­la Yli­kii­min­gin kir­kos­sa tänä iltana.

Han­nu Nie­me­lä, vas­taa­va kant­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta