Har­taus: Koro­tet­tu Herra

Mat­ti Kinnunen.

Hela­tors­tain yksi evan­ke­liu­mi­kat­kel­ma on Johan­nek­sen evan­ke­liu­min luvus­ta 17:24–26, joka päät­tää Jee­suk­sen niin sano­tun jää­hy­väis­ru­kouk­sen, siis rukouk­sen, jon­ka hän piti oltu­aan vii­meis­tä ker­taa kool­la ope­tus­las­ten­sa kans­sa ennen tie­tään ris­til­le ja sen taka­na jo hää­möt­tä­vään ylös­nouse­muk­seen ja taivaaseenastumiseen.

Tämä rukous kos­ket­taa mei­tä tämän ajan ihmi­siä. Se muis­tut­taa mei­tä sii­tä, että Jee­suk­sen oma­na ole­mi­nen on Kul­ke­mis­ta hänen jäl­jis­sään. Siel­lä mis­sä on Vapah­ta­ja, siel­lä on hänen oman­sa. Jee­sus osoit­ti rukouk­ses­saan, että ope­tus­lap­set oli­vat oppi­neet tun­te­maan Juma­lan hänen kaut­tan­sa. Juma­lan Poi­ka oli tul­lut Isän lähet­tä­mä­nä. Ope­tus­lap­set oli­vat oppi­neet tun­te­maan Jee­suk­sen pelas­tus­työn mer­ki­tyk­sen. Samal­la he näki­vät uskon sil­min Jee­suk­ses­sa toteu­tu­van Isän tahdon.

Jee­sus kat­soi rukouk­ses­sa jo peril­le asti. Hän pyy­si, että hänen oman­sa sai­si­vat olla hänen luo­naan ker­ran siel­lä mis­sä hän on. Rukouk­ses­sa on kät­ket­ty­nä myös lupaus, että Hänen oman­sa saa­vat olla hänen rak­kau­ten­sa omis­ta­jia jo tääl­lä ajas­sa. Vaik­ka Jee­sus meni Isän luo Tai­vaa­seen, hän jät­ti Pyhän Hen­gen lah­jan tän­ne omien­sa kes­kel­le. Kris­tuk­ses­ta vuo­ta­va rak­kaus jäi tän­ne vai­kut­ta­maan Juma­lan las­ten välil­le. Jee­sus tote­si, että maa­il­ma ei tun­ne Isän suu­rin­ta rak­kaut­ta. Tämä rak­kaus tuli Hänen Pojas­saan tän­ne maa­il­man kes­kel­le ja tulee nii­den osak­si, jot­ka saa­vat uskos­sa kiin­nit­tyä tähän rakkauteen.

Tänään tämä rak­kaus näkyy vie­lä Juma­lan val­ta­kun­nas­ta. Se on eksy­nei­tä koh­taan kut­su­vaa rak­kaut­ta. Juma­lan Poi­ka on edel­leen Hen­ken­sä kaut­ta kan­san­sa kes­kel­lä. Hänen rak­kau­ten­sa armah­taa kuor­mien ja syn­tien alta Juma­lan las­ten vapau­teen. Jee­sus rukoi­li, että hänen oman­sa sai­si­vat olla tämän rak­kau­den lähet­ti­läi­tä. He voi­vat julis­taa syn­te­jä anteek­si hänen nimes­sään ja sovin­to­ve­res­sään. Tämä Jee­suk­sen sydä­mel­tä vuo­ta­va rak­kaus saa ker­ran täyt­ty­myk­sen­sä, kun ker­ran pääs­tään kirk­kau­den Tai­vaa­seen. Sil­loin usko muut­tuu näke­mi­sek­si. Juma­lan rak­kaus on sil­loin täy­del­li­se­nä vas­tas­sa. Kris­tus on jo koro­tet­tu tai­vai­siin. Hän on jo odot­ta­mas­sa siellä.

Mat­ti Kin­nu­nen, kap­pa­lai­nen, Iin seurakunta