Har­taus: Jee­sus, kiusaus­ten voittaja

Pek­ka Nevalainen.

Ensi sun­nun­tain aihee­na on Jee­sus, kiusaus­ten voit­ta­ja. Ensim­mäi­sen vuo­si­ker­ran evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan sii­tä, miten Juma­lan vas­tus­ta­ja Paho­lai­nen kiusaa Jee­sus­ta. Paho­lai­sen tavoit­tee­na oli saa­da Jee­sus rik­ko­maan isän Juma­lan tah­toa vastaan.

Tuon saman Paho­lai­sen työ ei alka­nut Jee­suk­sen kiusaa­mi­ses­ta eikä lop­pu­nut sii­hen. Paho­lai­nen aloit­ti työn­sä ensim­mäi­ses­tä ihmis­pa­ris­ta, Ada­mis­ta ja Eevas­ta, ja jat­kaa työ­tän­sä maa­il­man lop­puun asti samal­la tavoit­teel­la. Kuten muis­tam­me, ensim­mäi­nen ihmis­pa­ri lan­ke­si syn­tiin eli suos­tui Paho­lai­sen tahtoon.

Ihmi­nen ei ole muut­tu­nut Ada­min ja Eevan jäl­keen. Jokai­nen ihmi­nen kokee kiusauk­sia eli hou­ku­tuk­sia toi­mia Juma­lan tah­don vas­tai­ses­ti. Kiusauk­set voi­vat olla eri ihmis­ten koh­dal­la eri­lai­sia: yksi tais­te­lee kateut­ta vas­taan, toi­nen puo­les­taan kamp­pai­lee auton ratis­sa ras­kas­ta kaa­su­jal­kaa vas­taan. Kaik­kien kiusaus­ten luet­te­le­mi­nen on mah­do­ton­ta. Yhteis­tä niil­le kai­kil­le on se, että ne ovat Paho­lai­sen työ­tä ihmi­sis­sä ja nii­den lop­pu­tu­los on sama: kiusauk­set joh­ta­vat mei­dät teke­mään pahaa ja erot­ta­vat mei­dät Jumalasta.

Aivan kuten Adam ja Eeva, jokai­nen ihmi­nen astuu Paho­lai­sen virit­te­le­miin ansoi­hin eli lan­ke­aa syn­tiin. Ensi sun­nun­tain kes­kei­nen sano­ma on kui­ten­kin sii­nä, että Jee­sus on voit­ta­nut kaik­ki kiusauk­set. Heprea­lais­kir­jees­sä ker­ro­taan tuon voi­ton mer­ki­tyk­ses­tä seu­raa­vas­ti: ”Kos­ka meil­lä on siis suu­ri yli­pap­pi, joka on kul­ke­nut läpi tai­vai­den, Jee­sus, Juma­lan poi­ka, pysy­kääm­me täs­sä tun­nus­tuk­ses­sa. Mei­dän yli­pap­pim­me­han jos kukaan kyke­nee ymmär­tä­mään vaja­vuuk­siam­me, sil­lä hän­tä on koe­tel­tu kai­kes­sa samal­la tavoin kuin mei­tä­kin koe­tel­laan; hän vain ei lan­gen­nut syn­tiin. Astu­kaam­me sen täh­den roh­keas­ti armon val­tais­tui­men eteen, jot­ta sai­sim­me armoa ja lau­peut­ta, löy­täi­sim­me avun sil­loin kun sitä tar­vit­sem­me.” (Hepr. 4:15–16).

Kos­ka Jee­sus voit­ti kiusauk­set ja sovit­ti ris­tin­kuo­le­mal­laan jokai­sen ihmi­sen syn­nit, ihmi­sen elä­mään tulee täy­del­li­nen evan­ke­liu­mi koko suu­res­sa voi­mas­saan. Ihmi­nen on omal­ta puo­lel­taan epä­on­nis­tu­nut, syn­ti­nen, Paho­lai­sen kiusauk­siin lan­gen­nut. Mut­ta juu­ri täl­lai­se­na ihmi­nen saa tur­vau­tua Jee­suk­sen sovintotyöhön.

Juu­ri täl­lai­se­na jokai­sel­la ihmi­sel­lä on lupa uskoa kaik­ki epä­on­nis­tu­mi­set, syn­nit ja kiusauk­set anteek­si anne­tuk­si Vapah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen nimes­sä ja sovintoveressä.

Pek­ka Neva­lai­nen, Iin seu­ra­kun­nan vas­taa­va lastenohjaaja