Har­taus: Jee­sus, hyvä paimen.

Koh­taan omai­set. Jut­te­len hei­dän kans­saan hei­dän rak­kaan­sa elä­mäs­tä ja sii­tä, mil­lai­nen hän on ollut per­soo­nal­taan ja mit­kä asiat ovat olleet hänel­le tär­kei­tä. Poh­dim­me siu­nauk­sen vir­siä ja musiik­ke­ja, jol­lei­vat he niis­tä sovi erik­seen kant­to­rin kanssa.

Voim­me miet­tiä yhdes­sä myös siu­nauk­ses­sa luet­ta­van Raa­ma­tun koh­dan, jos heil­lä on sii­hen jokin toi­ve. Siu­nauk­ses­sa on muut­tu­via osia usei­ta ja vaik­ka­pa kuk­kien las­kun voi sopia oikeas­taan mihin koh­taan siu­nauk­sen kul­kua tahansa.

Mut­ta on yksi koh­ta siu­naus­sa­no­jen ja Isä Mei­dän ‑rukouk­sen lisäk­si, joka on pysy­nyt minul­la aina sama­na, vaik­ka mui­ta­kin vaih­toeh­to­ja oli­si. Se on Pai­menp­sal­mi, psal­mi nume­ro 23. Se on itsel­le­ni yksi rak­kaim­mis­ta ja tär­keim­mis­tä osis­ta siu­naus­ta. Psal­min alkusa­nat: ”Her­ra on minun pai­me­ne­ni, ei minul­ta mitään puu­tu”, tuo­vat selit­tä­mät­tö­mäl­lä taval­la loh­tua ja liikuttavat.

Tule­van sun­nun­tain Hyvä pai­men ‑tee­man äärel­lä tämä pai­menp­sal­mi mones­ti myös lue­taan. Sanois­sa tulee esiin kau­niis­ti Juma­lan var­je­lus mei­tä ihmi­siä koh­taan. ”Vaik­ka minä kul­ki­sin pimeäs­sä laak­sos­sa, en pel­käi­si mitään pahaa”.

Piplian Psal­mien kir­jan uusi suo­men­nos jul­kais­tiin 21.3.2024 Raamattu.fi-verkkopalvelussa ja Piplia-sovel­luk­ses­sa. Psal­mit 2024 edus­taa raa­ma­tun­kään­tä­mi­sen uusim­pia tuu­lia osa­na Van­han tes­ta­men­tin 2028 kään­nös­han­ket­ta. Pai­menp­sal­min sanat on muo­kat­tu näin:

”Juma­la on minun paimeneni

1. Daa­vid-lau­lu

Juma­la on minun paimeneni,

minul­ta ei puu­tu mitään.

2. Hän antaa minun levä­tä niityillä,

vihe­riöi­vän ruo­hon keskellä,

hän vie minut lepää­mään veden äärelle.

3. Hän antaa minul­le uut­ta voimaa

ja pitää minut uskol­li­ses­ti oikeal­la reitillä,

sil­lä hän on nimen­sä veroinen.

4. Vaik­ka kul­ki­sin kuo­le­man var­jos­ta­mas­sa laaksossa,

en pel­käi­si mitään pahaa, kos­ka sinä kul­jet kanssani.

Ohjaat minua paimensauvallasi

ja pidät pedot loitolla.

5. Sinä katat minul­le pöy­dän vihol­lis­te­ni katsellessa.

Voi­te­let pää­ni öljyl­lä ja täy­tät mal­ja­ni ääri­ään myöten.

6. Sinun hyvyy­te­si ja uskollisuutesi

ovat kans­sa­ni koko elinaikani,

minä saan asua Juma­lan temppelissä

elä­mä­ni lop­puun asti.”

Kau­nis muo­toi­lu tämä uusi­kin, vaik­ka van­ha ver­sio puhut­te­lee itseä­ni enem­män. Joh­tu­nee ken­ties sii­tä, että sen loh­dut­ta­via sano­ja olen luke­nut kai­kis­sa hau­ta­jai­sis­sa, myös oman mum­mi­ni. Niin tai näin, mut­ta tämä psal­mi ker­too Juma­lan rak­kau­des­ta ja var­je­luk­ses­ta mei­tä luo­tu­jaan kohtaan.

Vaik­ka kul­ki­sim­me pimeäs­sä laak­sos­sa, oli­sim­me väsy­nei­tä tai hukas­sa, niin Hän on rin­nal­la kul­ke­mas­sa. Hyvä pai­men joh­dat­taa mei­dän tie­täm­me ja Hänen hyvyy­ten­sä ja rak­kau­ten­sa ympä­röi mei­dät kaik­ki­na elä­mäm­me päi­vi­nä. Niin hyvi­nä kuin vai­kei­na aikoi­na. Niin eläes­sä kuin kuollessa.

San­na Kil­pe­lä­na­ho, Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan vs. seurakuntapastori