Kii­tok­set Ran­ta­poh­jal­le hyl­kei­tä käsit­te­le­vis­tä kir­joi­tuk­sis­ta (28.7 ja 4.8). Kes­kus­te­luun voi lisä­tä pari asi­aa. Hyl­je­suo­je­li­jat esit­tä­vät, että hyl­kei­tä on ollut jos­kus enem­män. On voi­nut olla, mut­ta ei ollut troo­li­pyyn­tiä, merel­lä oli run­saas­ti ravin­toa. Enää ei ole, hyl­keet tule­vat ran­ni­kol­le ja nyt myös jokia­lueil­le. Joel­la hyl­kei­tä ei ole näh­ty kos­kaan ennen. 

Oli ilo näh­dä Meri­var­tios­ton alus elo­kuun ensim­mäi­se­nä vii­kon­lop­pu­na Ran­ta­kes­ti­läs­sä! Ammat­ti­lai­set ajoi­vat aal­lo­kon aiheut­ta­mi­sen kiel­tä­vien merk­kien alu­eel­la tyy­lik­kääs­ti aal­toa ja vaa­raa aiheuttamatta.

Yli­kii­min­ki on muka­va paik­ka asua ja elää meil­le kai­kil­le. Tääl­lä riit­tää tilaa ja yleen­sä otam­me hyvin muut ihmi­set huo­mioon omas­sa toiminnassamme.

Kyl­lä Ukon­kai­vok­sen nuo­ril­la fris­bee­gol­fia har­ras­ta­vil­la pojil­la har­mit­taa ja ottaa pääs­tä kis­san pilaa­mat kal­liit kiek­ko­re­put. Ei tar­vit­se kuin yhdek­si yök­si unoh­taa rep­pu por­tail­le, niin hämä­räl­lä ulos pääs­tet­ty kis­sa saas­tut­taa ja pilaa pis­sal­la sen. Haju on kamala!K issan omis­ta­jat, kan­ta­kaa vas­tuu lem­mi­keis­tän­ne. Ne eivät saa olla irti!

Van­hat ihmi­set vie­lä 1960-luvul­la ker­toi­vat ilta­sel­la ennen van­haan tapah­tu­neis­ta oudois­ta asiois­ta. Kait osa niis­tä oli kek­sit­ty­jä jut­tu­ja ilto­jen ratok­si. Radioi­ta oli har­vois­sa talois­sa, eikä nii­tä kuun­nel­tu huvin vuok­si. “Aku­mu­laa­to­ria ja ano­tia” ei kulu­tet­tu tur­han vuok­si. Uuti­set, ja jos­kus joku kuun­nel­ma, sekä las­ten­tun­ti juu­ri saa­tiin kuunnella.

Su 24.7 aamul­la Iin hau­taus­maal­la oli mies mus­ti­kas­sa. Ämpä­ril­li­sen oli jo poiminut.

Kir­joi­tin täs­sä leh­des­sä kesä­kuun alus­sa Kela-tak­si­asiois­ta. Sama kir­joi­tus lähe­tet­tiin mm. Suo­men Tak­si­liit­toon, Kelal­le ja tie­dok­si edus­kun­nan oikeusasiamiehelle.

Iin kun­nan Yli-Olha­van kyläs­sä on ryh­mä ihmi­siä, kesä­asuk­kai­ta­kin, pyy­tä­neet kun­nan vesi­lai­tos­ta lait­ta­maan vesi­pos­tin Oijär­ven ja Vaa­rao­jan tien­ris­teyk­ses­sä jo ole­mas­sao­le­van pump­pu­ra­ken­nuk­sen yhtey­teen. Vuo­si­kausia kes­tä­nyt asian käsit­te­ly kokouk­sis­sa näyt­tää olleen tur­haa, kiel­tä­vä pää­tös on tul­lut joka ker­ta. On tul­lut ilmi, että vesi­pos­tin lait­ta­mi­nen ei oli­si edes suu­ria kus­tan­nuk­sia vaa­ti­va pro­jek­ti, mut­ta kun ei niin ei!