Vii­ta­ten 16.9. Ran­ta­poh­jas­sa ollee­seen teks­ta­riin: Voi­ko Teat­te­ri­kuo­pal­la jär­jes­tää esi­tyk­siä niin, että voi­si lip­pu­ja ostaa myös ovel­ta? Pää­si­si netit­tö­mät­kin naut­ti­maan hyvis­tä esi­tyk­sis­tä. Nimi­mer­kil­lä Netitön.

Kävin Hau­ki­pu­taan ter­veys­kes­kuk­ses­sa hake­mas­sa rokot­teen influens­saa vas­taan. Oli­han lois­ta­vaa pal­ve­lua. Kii­tos molem­mil­le hoi­ta­jil­le niin roko­tuk­sen hoi­dos­ta, mikä hoi­tui todel­la ammat­ti­mai­ses­ti ja lyhyes­tä kes­kus­te­lu­het­kes­tä. Nope­aa ja hyvää pal­ve­lua mut­ta hoi­ta­jien arkea kuor­mit­taa jat­ku­va asioi­den ja vaa­ti­mus­ten lisää­mi­nen ja hen­ki­lös­tö­pu­la. Hoi­ta­jat ovat empaat­ti­sin työyh­tei­sö mitä maa pääl­lään kan­taa ja sik­si he eivät tur­has­ta vali­ta vaik­ka syy­tä var­mas­ti oli­si. Minä vie­lä kii­tän nöy­räs­ti tei­tä hoi­ta­jia. Kiitos.

Osal­la Iin kun­nan sivis­tys­puo­len hen­ki­lös­töä ovat muutosneuvottelut=yt-neuvottelut kii­vaas­ti nyt käyn­nis­sä. Nämä kos­ke­vat mm. per­he­päi­vä­hoi­ta­jia, kou­lun­käyn­nin ohjaa­jia, las­ten­hoi­ta­jia ja avus­ta­jia päi­vä­ko­deis­sa. Mut­ta koko Iin kun­nan­val­tuus­to läh­ti val­tuus­to­se­mi­naa­riin ensin Hel­sin­kiin kol­mek­si päi­väk­si ja koh­ta perään Rova­nie­mel­le kah­dek­si päi­väk­si. Siel­lä on reis­sat­tu, yövyt­ty, syö­ty ja juo­tu kun­nan rahoil­la. Mat­kat, hotel­lit, ruu­at ja muut ote­taan rei­lus­ti Iin kun­nan varois­ta ja lap­sia aut­ta­via työn­te­ki­jöi­tä vähen­ne­tään ja anne­taan kenkää. 

Sotien jäl­keen vie­tet­tiin koti­ky­läs­sä­ni Iin Ala­ran­nal­la Perä­me­ren ja Iijoen koh­taa­mis­pai­kas­sa upeal­la län­teen avau­tu­val­la kilo­met­rien pitui­sel­la hiek­ka­ran­nal­la Juhan­nusyön val­vo­jai­sia, johon keräy­tyi sadoit­tain juhlijoita.

Kou­lus­sa täy­tyi­si tar­jo­ta oppi­lail­le eväs­tä yli kol­men tun­nin päi­viin kou­lu­ruo­an lisäk­si. Kun kou­lu­ruo­ka ei mais­tu ja omia eväi­tä ei ole muka­na on han­ka­la kes­kit­tyä opis­ke­luun, kun vat­sa kurnii.

Olem­me kum­pi­kin puo­li­so­ni kans­sa kol­mi­vuo­ro­työs­sä, ja työs­ken­te­lem­me samas­sa Poh­teen orga­ni­saa­tios­sa. Olem­me vii­me vuo­si­na saa­neet suun­ni­tel­la omis­sa kus­tan­nus­pai­kois­sam­me työ­vuo­rom­me itse yhteis­ten peli­sään­tö­jen mukaan. Työ­vuo­roau­to­no­mia on ollut koko työ­uram­me paras uudis­tus, joka on hel­pot­ta­nut oman arjen hal­lin­taa ja paran­ta­nut työs­sä jak­sa­mis­ta. Työ­vuo­ro­jen suun­nit­te­lu yksi­köis­sä on onnis­tu­nut pää­sään­töi­ses­ti erit­täin hyvin, jos­kin toi­si­naan esi­hen­ki­lö on saat­ta­nut lähet­tää säh­kö­pos­tit­se jon­kin­lai­sen Myl­ly­kir­jeen, jos peli­sään­tö­jä ei ole riit­tä­väs­ti huomioitu. 

Monis­sa per­heis­sä, eri­to­ten maa­seu­dul­la, mut­ta myös kau­pun­ki­ko­deis­sa per­hee­seen kuu­luu joku neli­jal­kai­nen ystä­vä, useim­mi­ten koira.