Iin Her­van data­kes­kus­han­ke jul­kis­tet­tiin 3.12.2025. Tosia­sias­sa raken­teil­la ole­va säh­kö­ase­ma ja suun­nit­teil­la ole­va data­kes­kus eivät sijait­se Her­vas­sa vaan Yli-Olha­van Kärp­pä­suol­la. Onko siis ame­rik­ka­lai­nen tek­no­jät­ti Meta onnis­tut­tu hou­kut­te­le­maan ”peh­meäl­le suol­le”. Onnek­si Meta ei ole köy­hä eikä pie­ni. Suun­nit­te­lua­lue on yli 1100 heh­taa­rin laa­jui­nen. Kärp­pä­suol­ta on maan­teit­se Iin kun­ta­kes­kuk­seen noin 35 km, samoin maan­teit­se Ouluun ja Kemiin kum­paan­kin noin 80 km. Tun­nen alu­een, kos­ka olen kotoi­sin Kärp­pä­suol­ta ja edel­leen teen usein koti­pai­kal­la­ni kai­ken­lai­sia töi­tä. Koti­paik­ka­ni ei kuu­lu hankealueelle.

Poh­jan­poi­ka saa­vut­ti ja Ina­rin­jär­ven paa­lut­ti. Oli myös Veto, kuin kau­nis tal­vi­nen keto. Ote pal­kit­si, kun ohjas­ta­ja sen hal­lit­si. Ote oli piuk­ka, kun kisa oli tiuk­ka. Mikä oli Jätin tal­li, se poro­ku­nin­kaan mal­li. Renu ei kul­ke­nut, liek­kö tal­li oven sul­ke­nut. Sivu­vää­rä lisä­si toi­vet­ta, ei ollut menos­sa moi­tet­ta. Vasa oli kui­ke­lo, kuin näl­kä­vuo­den rui­pe­lo. Säm­py­lä hur­ma­si juok­sul­laan, nai­set haju­ve­den tuoksullaan. 

Aika­naan koti­seu­tu- ja kult­tuu­riyh­tei­söis­sä teh­tä­vää työ­tä seu­ran­nee­na haluai­sin herät­tää kes­kus­te­lua sii­tä, mitä täl­le vuo­del­le tuli­si huo­mioi­da Oulun ja muka­na ole­vien aluei­den vai­ku­tuk­sis­ta euroop­pa­lais­ten kiin­nos­tuk­seen tul­la tutus­tu­maan ja pereh­ty­mään van­haan ja nykyi­seen kult­tuu­riym­pä­ris­tööm­me. Tah­to ja teko meil­lä tulee olla, että vuo­si kiin­nos­tai­si kaik­kea elä­määm­me liit­ty­vää alkaen jopa sato­jen vuo­sien takaa.

Uusiu­tu­va ener­gia perus­voi­ma­na miel­le­tään tänään usein vain tuu­li- ja aurin­ko­voi­mak­si tai maa­läm­mök­si. Aja­tus on hive­nen har­haan­tu­nut, sil­lä perus­voi­mak­si las­kem­me ne ener­gian lajit, jois­ta saam­me vuo­sit­tain vähin­tään 10 pro­sent­tia koko ener­gian tarpeestamme.

Isä­ni, 92 v., oli kaa­tu­nut yöl­lä ja lou­kan­nut vasem­man lonk­kan­sa, oli kivu­lias ja käve­ly oli mah­do­ton­ta. OYS:n päi­vys­tyk­ses­tä hänet lähe­tet­tiin Uta­jär­ven ter­veys­a­se­man vuo­deo­sas­tol­le jatkohoitoon. 

Val­lan tavoit­te­lu lie­nee ihmis­luon­teen yksi hal­lit­se­vim­mis­ta piir­teis­tä. Sen myö­tä voi syn­tyä ”pai­sei­ta”, joi­ta puh­ko­taan väki­val­lan kei­noin, sotimalla.

Otsi­kon lausah­dus tai­taa olla monel­le aika tut­tu, mut­ta ker­ron sen kum­min­kin. Eli kun kak­si nuo­ruu­den ystä­vää tapa­si­vat toi­sen­sa useam­man vuo­si­kym­me­nen jäl­keen, niin toi­nen kysyi , vie­lä­kö tun­nis­tat minut? Toi­nen vas­ta­si, että ”puse­ros­ta tunnistin.”

Mik­si­kö­hän Hau­ki­pu­taan kes­kus­tan ydin­tä ja paraa­ti­paik­kaa eli kes­kus­to­ria ei hoi­de­ta ja aura­ta koko­naan ja penk­ke­jä put­sa­ta lumes­ta tal­vi­sin? Vero­ra­hoil­la kau­niis­ti kan­sa­lais­ten ja kaup­piai­den käyt­töön kun­nos­tet­tu kes­kus­tan keh­to pai­nuu puo­let vuo­des­ta pois potentiaalistaan.

Loka­kuun Ran­ta­poh­jas­sa oli kuva Val­man värik­kääs­tä vaah­te­ras­ta Onka­mol­la. Itse toin Espoos­ta 1990-luvul­la 60cm:n vaah­te­ran tai­men Kel­loon ja istu­tin sen mar­ja­pen­sai­den väliin Kali­me­joen ran­taan iso­jen kuus­ten ete­lä­puo­lel­le, suo­jaan pohjoistuulelta.