Kyl­lä sokea Reet­ta­kin taju­aa, kuka pär­jää täs­sä ben­san­ja­ke­lu­kaa­ok­ses­sa. Kun sota Ira­nia vas­taan alkoi, niin tolp­pa­hin­nat jake­lua­se­mil­la hyp­pä­si­vät rei­lus­ti. Kui­ten­kin yhtä ainoa­ta bar­re­lia kal­lis­ta raa­ka­öl­jyä ei ole tuo­tu Suo­meen eikä jalos­tet­tu myyntituotteiksi.

Onnit­te­lut koko Suo­men olym­pia­jouk­ku­eel­le hie­nos­ta edus­tuk­ses­ta Milano–Cortinan kisois­sa. Kiso­ja seu­ra­tes­sa mie­lee­ni nousi aja­tus, joka vei aja­tuk­set pois suu­ril­ta aree­noil­ta ja.….. 

Kyl­lä oli Jatu­lin tal­vi­lo­ma­vii­kon toi­min­ta ja ruo­kai­lu avoin kai­kil­le Hau­ki­pu­taan alu­een lap­sil­le ja kou­lu­lai­sil­le. Hau­ki­pu­taan alu­ee­seen lue­taan uudes­sa Oulus­sa myös.….. 

Hel­mi­kui­set kir­peät pak­ka­set, lun­ta noin 20 sent­ti­met­riä, pit­kään pii­los­sa ollut aurin­ko­kin jo ilmoit­ti ole­mas­sao­lol­laan. Eri­to­ten lumen ja pak­kas­ten muo­vaa­mat lumi­pal­le­rot puis­sa ja pen­sais­sa. Ympä­röi­vä luon­to näyt­ti jäl­leen par­haat puo­len­sa ja maa­la­si mai­se­mat kuin suu­rek­si val­keak­si pallomereksi, 

Olen mie­len­kiin­nol­la seu­ran­nut, miten tämä lume­nau­raus ton­teil­le mene­vil­tä väy­lil­tä hoi­de­taan, kun syk­syl­lä tuli kir­jel­mä, että yli 75-vuo­tiail­ta puh­dis­te­taan liit­ty­mät. Sii­tä kyl­lä hie­man aural­la ote­taan, mut­ta sii­tä ei ole mitään hyö­tyä. Kun pos­ti­laa­ti­kol­le menee, niin sii­nä on nous­ta­va bar­ri­ka­dil­le, että joten­kin saa kur­ko­tet­tua pos­tin laa­ti­kos­ta. Sii­nä kun on puo­li met­riä kor­kea ja kova pak­su tönkki.

Oulun kau­pun­ki perus­te­lee Pate­nie­men saha­museon ja Kel­lon Ora­van kou­lu­museon lak­kaut­ta­mi­sia sil­lä, että niis­sä ei ole ollut kävi­jöi­tä. Vai­kea on käydä,.….. 

Olim­me nyt per­jan­tai­na naut­ti­mas­sa Iin Kärk­käi­sen uudes­sa kii­na­lais-japa­ni­lai­ses­sa ravin­to­las­sa. Todel­la pal­jon monen­lai­sia mauk­kai­ta ruo­kia. Huo­ma­sim­me, kun kak­si tyt­töä, toi­nen pie­ni, var­maan ala­kou­lu­lai­nen tuli­vat myös jonoon. Pik­ku­tyt­tö otti ensim­mäi­se­nä vii­si eri­lais­ta lei­vos­ta. Myös sus­hi­pa­lo­ja. Aikan­sa sii­nä miet­ti ja haki pui­kot. Tar­jol­la oli myös lusi­koi­ta. Ei tien­nyt, että miten syö­dään, joten leik­ki ruu­an kans­sa. Pöy­tään jäi­vät nel­jä lei­vos­ta ja yksi pui­koil­la kai­vet­tu lei­vos sekä sus­hi­pa­lat. Ker­ron tämän sik­si, kun oli ikä­vä kat­soa täl­lais­ta tou­hua. Ruu­at ovat tar­koi­tet­tu syö­tä­väk­si, eikä leik­ki­mis­tä var­ten. Van­hem­mat, käy­kää las­ten kans­sa yhdes­sä ensin, että oppi­vat miten toi­mia täl­lai­ses­sa paikassa.

Lap­suu­te­ni Iin Huo­vis­ky­län ran­ta­tör­mäl­lä on jät­tä­nyt monen­mois­ta kult­tu­rel­lis­ta muis­ti­jäl­keä ja his­to­ri­aa 50-–60-luvun kyläyhteisöstä.

Ohoh..sano Iiläinen..kerranki jär­ke­vä valtuustoaloite…vuoro vuo­sin valit­ta­va Iiläi­nen, Isä tai Äiti. Tur­haa noi­ta van­han­po­jan ja pii­an valin­to­ja tehhään…eivät tiiä kas­va­tus­työs­tä höy­kä­sen pölläystä…pehva ja maha vaan leviää.