Olim­me nyt per­jan­tai­na naut­ti­mas­sa Iin Kärk­käi­sen uudes­sa kii­na­lais-japa­ni­lai­ses­sa ravin­to­las­sa. Todel­la pal­jon monen­lai­sia mauk­kai­ta ruo­kia. Huo­ma­sim­me, kun kak­si tyt­töä, toi­nen pie­ni, var­maan ala­kou­lu­lai­nen tuli­vat myös jonoon. Pik­ku­tyt­tö otti ensim­mäi­se­nä vii­si eri­lais­ta lei­vos­ta. Myös sus­hi­pa­lo­ja. Aikan­sa sii­nä miet­ti ja haki pui­kot. Tar­jol­la oli myös lusi­koi­ta. Ei tien­nyt, että miten syö­dään, joten leik­ki ruu­an kans­sa. Pöy­tään jäi­vät nel­jä lei­vos­ta ja yksi pui­koil­la kai­vet­tu lei­vos sekä sus­hi­pa­lat. Ker­ron tämän sik­si, kun oli ikä­vä kat­soa täl­lais­ta tou­hua. Ruu­at ovat tar­koi­tet­tu syö­tä­väk­si, eikä leik­ki­mis­tä var­ten. Van­hem­mat, käy­kää las­ten kans­sa yhdes­sä ensin, että oppi­vat miten toi­mia täl­lai­ses­sa paikassa.

Lap­suu­te­ni Iin Huo­vis­ky­län ran­ta­tör­mäl­lä on jät­tä­nyt monen­mois­ta kult­tu­rel­lis­ta muis­ti­jäl­keä ja his­to­ri­aa 50-–60-luvun kyläyhteisöstä.

Ohoh..sano Iiläinen..kerranki jär­ke­vä valtuustoaloite…vuoro vuo­sin valit­ta­va Iiläi­nen, Isä tai Äiti. Tur­haa noi­ta van­han­po­jan ja pii­an valin­to­ja tehhään…eivät tiiä kas­va­tus­työs­tä höy­kä­sen pölläystä…pehva ja maha vaan leviää.

Kevä­jär­vi poh­tii pää­kir­joi­tuk­ses­saan, että pitäi­si­kö kan­sa vaih­taa, kun se tulee niin kal­liik­si. Eikös muu­ta­mat ole sitä miel­tä, että väes­tön vaih­to on jo meneil­lään. Rat­kai­sua meno­ke­hyk­sien pauk­ku­mi­seen sii­tä tus­kin on.

Toi­meen­tu­lo­tu­ki­lain muu­tok­set tuli­vat voi­maan 1.2.2026. Tuen tasoa Orpon hal­li­tus leik­kaa kai­kil­ta 2–3 % 1.3.2026 alkaen. Tämän vii­me­si­jai­sen tuen leik­kaus vai­kut­taa suo­raan kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­viin ihmi­siin Suo­mes­sa. Pahim­mil­laan leik­kaus voi olla jopa 50 %, jos esi­mer­kik­si työ­ky­vy­tön ei pys­ty mene­mään kokoai­ka­työn haki­jak­si. On pak­ko kysyä, mik­si Orpon ja Pur­ran hal­li­tus halu­aa kurit­taa kaik­kein köy­him­piä ihmi­siä ja esi­mer­kik­si lapsiperheitä.

Leh­ti­me­dian seu­raa­mi­nen ottaa lei­jo­nan­osan aamua­jas­ta­ni. Sen mah­dol­lis­taa eläk­keel­lä olo. Van­he­tes­saan, herä­si kai­puu takai­sin seu­dul­le mis­sä on syn­ty­nyt, viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa. Uuden­lai­nen kiin­nos­tus syn­ty­mä­kun­taa­ni kos­ke­viin asioi­hin ja tapah­tu­miin Poh­jois-Poh­jan­maal­la, aina Lapin maa­kun­taa myöten.

95 vuot­ta (4.2.2026) on vain nume­roi­ta, kun kat­soo iki­nuor­ta Junek­sen Ossia. Ossin jal­ka nousee keveäs­ti, kuin nuo­rel­la mie­hel­lä. Hänel­lä on posi­tii­vi­nen asen­ne elä­mään. Musiik­ki on hänel­lä lähel­lä sydäntä.

Mei­tä oli kol­me sipu­lia ama­ryl­lik­siä: val­koi­nen, punai­nen ja ker­rot­tu vaa­lean­pu­nai­nen. Kukim­me jou­lu­na vuo­si sit­ten. Pää­sim­me akva­rel­li­na kehyk­siin ja kuva­na kort­tiin. Kuk­kam­me kui­vui­vat, var­ret kuih­tui­vat. Leh­tiä toki kasvatimme.

Vuo­si 2026 on alka­nut monis­sa Oulun reu­na­kau­pun­gin kylis­sä syn­kis­sä tun­nel­mis­sa. Kau­pun­gin jul­kai­se­ma pal­ve­lu­verk­koe­si­tys uhkaa tois­ta­kym­men­tä lähi- ja kylä­kou­lua – kou­lu­ja, jot­ka ovat vuo­si­kym­men­ten ajan pitä­neet kylät elin­voi­mai­si­na. Nyt epä­var­muus kos­ket­taa pait­si lap­si­per­hei­tä myös koko­nai­sia kyläyhteisöjä.