Kun arki kaven­tuu, myös yksi­näi­syy­den ris­ki kasvaa

Suo­mes­sa lähes vii­des­osa yli 85-vuo­tiais­ta elää pie­ni­tu­loi­ses­sa koti­ta­lou­des­sa Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan, ja yli 65-vuo­tiais­ta­kin noin joka kah­dek­sas. Osal­la ei ole varaa perus­tar­pei­siin, kuten ruo­kaan ja lääk­kei­siin. Kun arki kaven­tuu rahan­puut­teen vuok­si, myös yksi­näi­syy­den ris­ki kasvaa.

THL:n mukaan Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lu­een yli 65-vuo­tiais­ta 12,5 % jou­tuu rahan­puut­teen vuok­si tin­ki­mään ruo­as­ta, lääk­keis­tä tai lää­kä­ri­käyn­neis­tä. Tämä tar­koit­taa, että Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lu­een 11 265 65 vuo­den iän ohit­ta­nut­ta ihmis­tä jou­tuu arjes­saan valit­se­maan, ostaa­ko ruo­kaa vai tar­vit­se­mi­aan lääk­kei­tä vai riit­tää­kö rahat kumpaankaan.

Tie­däm­me, että vähä­va­rai­suus syr­jäyt­tää ja lisää yksi­näi­syyt­tä. Kotoa läh­te­mi­nen ja liik­ku­mi­nen vähe­ne­vät enti­ses­tään, kun varat eivät rii­tä edes perus­tar­pei­siin. Huo­li raho­jen riit­tä­mi­ses­tä ja epä­var­muus tule­vas­ta vai­kut­ta­vat väis­tä­mät­tä myös mie­lia­laan. Oma-aloit­tei­suus vähe­nee toi­vot­to­muu­den kes­kel­lä. Kun rahat ovat vähis­sä ja arjen menot kas­va­vat, moni ikäih­mi­nen jää hel­pos­ti yhtei­sö­jen ja ihmis­suh­tei­den ulkopuolelle.

Täl­lai­sen van­huu­den­ko me ikäih­mi­sil­le haluamme?

Pal­ve­lui­den kar­kaa­mi­nen ja pal­ve­lu­va­je näky­vät Suo­men Punai­sen Ris­tin koh­taa­vas­sa työs­sä yhä vai­keam­pi­na ja kasau­tu­vi­na ongel­mi­na. Ystä­vä­toi­min­nas­sa näem­me, että ihmi­set voi­vat entis­tä huo­nom­min. Koh­taa­val­la vapaa­eh­tois­toi­min­nal­la on näis­sä tilan­teis­sa entis­tä suu­rem­pi mer­ki­tys ikäih­mis­ten hyvin­voin­nil­le. Toi­saal­ta yksi­näi­syy­den vas­tai­nen työ ei voi levä­tä pel­käs­tään vapaa­eh­tois­toi­min­nan harteilla.

Noin joka seit­se­mäs 60–79-vuotiaista ystä­vä­toi­min­nas­ta apua saa­vis­ta ker­too tuo­rees­sa Punai­sen Ris­tin ystä­vä­toi­min­nan kyse­lys­sä, ettei­vät tapaa tai vaih­da kuu­lu­mi­sia kenen­kään muun kuin vapaa­eh­toi­sen kans­sa. Ystä­vä­toi­min­nan kyse­lyyn vas­tan­nei­den ikään­ty­nei­den mukaan vapaa­eh­toi­nen ystä­vä lisää tur­val­li­suu­den tun­net­ta ja koke­mus­ta sii­tä, että vai­keuk­sis­ta­kin selvitään.

Van­hus­ten­vii­kon tee­ma­na on tänä vuon­na arjen koh­taa­mi­set. Sil­lä muis­tu­te­taan, että hyvä van­huus raken­tuu pal­ve­lu­jen lisäk­si taval­li­sis­ta ihmis­ten väli­sis­tä het­kis­tä. Sii­tä, että ikään­ty­neel­lä on joku, jon­ka kans­sa vaih­taa kuu­lu­mi­sia, läh­teä ulos tai jakaa het­ki arjessa.

Hyvä van­huus pitää sisäl­lään sen, että ihmi­nen saa tar­vit­se­man­sa ja lain mukaan hänel­le kuu­lu­vat sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut. Näi­den lisäk­si ikäih­mi­sil­lä on oikeus olla osa yhtei­söä, osal­lis­tua ja tava­ta muita.

Koh­taa­mi­set ovat meil­le kai­kil­le tär­kei­tä. Tar­ve kuu­lua yhtei­söön ei katoa kor­kean­kaan iän myö­tä. Jokai­nen meis­tä voi huo­mioi­mal­la ja koh­taa­mal­la kan­na­tel­la ja vah­vis­taa ikäih­mi­sen hyvinvointia.

Jen­ni Har­ti­kai­nen, sosi­aa­li­toi­min­nan suun­nit­te­li­ja, SPR Oulun pii­ri ja Mira Car­le­nius, Yksi­Näis­tä ‑han­ke, SPR Oulun piiri