Ran­ta­poh­jas­ta 16.6.1977: Pal­ve­lus­tyt­tö oli sanot­tu irti pal­ve­lus­pai­kas­taan, joka oli kun­nan­lää­kä­ril­lä. Läh­ties­sään tyt­tö meni pyy­tä­mään työ­to­dis­tus­ta, jol­loin lää­kä­ri kysyi, että mitä minä voin sii­hen kir­joit­taa. Tyt­tö vas­ta­si, että se on aivan sama, mitä kir­joi­tat­te. Jos se on yhtä huo­nol­la käsia­lal­la kuin resep­tin­ne­kin, niin ei sii­tä kukaan sel­vää saa kui­ten­kaan. I.P. Laakkola

Hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tus tuo muka­naan monien pal­ve­lui­den uudel­leen­jär­jes­te­lyi­tä ja har­mo­ni­soin­te­ja eri kun­tien kes­ken. Hyvin­voin­tia­luei­den talou­del­li­nen tilan­ne ei ole hyvä, ja niin­pä sääs­tö­jä jou­du­taan etsi­mään kaik­kial­ta. Muun muas­sa tuki­per­he­toi­min­taa tuot­ta­vat jär­jes­töt Pelas­ta­kaa Lap­set ry ja SOS-Lap­si­ky­lä ker­toi­vat Ran­ta­poh­jal­le huo­len­sa sii­tä, että esi­mer­kik­si tuki­per­he­käyn­te­jä on saa­tet­tu kar­sia vähem­mäk­si, pää­tök­set ovat kes­tol­taan lyhyem­piä ja tuet­ta­vil­le lap­si­per­heil­le on tul­lut kat­kok­sia palveluun.