Ei ole ihme, että väki­val­ta ja lyö­mi­nen rehot­ta­vat, kun raa­mat­tu­kin kai­ken maa­il­man ajan roh­kais­sut ja oikeut­ta­nut rak­kau­den osoi­tuk­se­na lyö­mi­sen ja kuri­tuk­sen! Lue Hepr.12: 5–6 ja ihmettele. 

Oulun voit­to Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gik­si vuo­del­le 2026 on otet­tu rie­mun­kil­jah­duk­sin vas­taan. Tit­te­li mer­kit­see meil­le pal­jon. Kat­seet ovat kään­ty­neet poh­joi­seen ja mei­dän mah­dol­li­suuk­siin. Saam­me esil­le hie­man oma­lei­mais­ta, pai­kal­lis­ta, luo­vien alo­jen har­ras­ta­jien ja ammat­ti­lais­ten osaa­mis­ta. Haluam­me teh­dä kult­tuu­ri-ilmas­ton­muu­tok­sen, jos­sa jokai­nen kun­ta­lai­nen pää­see osal­lis­tu­maan ja osak­si juhlavuotta.

Jat­ko-sodan jäl­keen elet­tiin voi­ma­kas­ta jäl­leen­ra­ken­nusai­kaa. Suo­mel­le lan­ke­si mak­set­ta­vak­si suu­ret sota­kor­vauk­set ja maal­la piti teol­lis­tua nopeas­ti. Nopeas­ti teol­lis­tu­va Suo­mi tar­vit­si kipeäs­ti säh­köä ja 1940-luvul­la paras tapa tuot­taa säh­köä oli vesi­voi­ma. Kar­ja­lan menet­tä­mi­sen myö­tä mene­tet­tiin suu­ret vesi­voi­ma­va­rat Vuok­sen vesis­tös­sä ja näin pää­dyt­tiin val­jas­ta­maan Oulu­jo­ki ja Kemi­jo­ki sähköntuotantoon.

Oulun kau­pun­ki on vuo­sia har­joit­ta­nut sääs­töi­hin perus­tu­vaa talous­po­li­tiik­kaa. Pahi­ten tämä poli­tiik­ka on osu­nut kau­pun­gin omaan tuot­ta­vaan työ­hön. En ole vähek­sy­mäs­sä kump­pa­nuu­teen perus­tu­vaa yksi­tyis­tä tuo­tan­toa. Päin­vas­toin, olen hake­mas­sa tasa-arvois­ta ja oikeu­den­mu­kais­ta kohtelua.

Kalas­tus Iis­sä on var­maan­kin suo­si­tuin har­ras­tus, osal­le vie­lä ammat­ti. Lähi­ka­laa syö­dään pal­jon, teh­dään samal­la paras­ta ilmastotyötä. 

Olen todel­la surul­li­nen sii­tä että ruo­ka- ja sii­vous­pal­ve­lut siir­ret­tiin Oulus­sa oikeis­to­puo­luei­den toi­mes­ta moni­kan­sal­li­sel­le yhtiöl­le. Tämä tar­koit­taa sitä että pal­kat ja etuu­det tule­vat var­mas­ti heik­ke­ne­mään. Täs­tä kär­si­vät työn­te­ki­jöi­den per­heet ansion menetyksinä.