Ollin­kor­ven tuu­li­voi­ma­han­ke on saa­nut pal­jon kes­kus­te­lua aikaan sekä puo­les­ta että vas­taan ja moni onkin vaa­ti­nut suo­ra­sel­käi­syyt­tä asias­sa kun­ta­vaa­lieh­dok­kail­ta. Aihe on sinään­sä pal­jon tun­tei­ta herät­tä­vä, kos­ka asias­sa ovat pun­ta­roi­ta­vi­na mm. kun­nan saa­ma vero, ihmis­ten saa­ma vuo­kra­tu­lo, pai­kal­lis­ten asuk­kai­den viih­ty­vyys sekä ympä­ris­tö ja luonto.

Iin Ala­ran­nal­la kel­tai­seen tak­kiin pukeu­tu­nut pojan­nap­pu­la aje­lee moot­to­ri­kel­kal­la latu-uraa pit­kin. Latu on usein hiih­to­kel­vot­to­mas­sa kun­nos­sa. Voi­sit­te­ko van­hem­mat opas­taa lap­sian­ne aje­le­maan muualla.

Esi-isä­­saa­­lis­­ta­­jil­­le met­sä on pyhä paik­ka. Ennen kuin hän läh­tee pyyn­ti­ret­kel­le salo­ja samoa­maan, kor­pia kolua­maan, hän pesey­tyy kun­nol­la ja pukee ylleen.….. 

Miten käy, kun sopi­mus­kausi myl­ly­jen osal­ta lop­puu? Kuka vii­me­kä­des­sä pur­kaa myl­lyt, jos asiat ei mene niin kuin on sopi­muk­ses­sa sovittu? 

Lues­ke­lin Oulun ympä­ris­tö­oh­jel­maa 2026 – koh­ti hii­li­neut­raa­lia Oulua. Ympä­ris­tö­oh­jel­man val­mis­te­luun on osal­lis­tu­nut yli 300 hen­ki­löä, eikä reu­na-aluei­ta ole ollen­kaan huo­mioi­tu täs­sä ohjel­mas­sa! Täs­sä­pä muu­ta­ma esi­merk­ki miten reu­na-aluei­ta näi­ve­te­tään Oulussa.

Vie­lä 2010-luvul­la ener­gia­puun tuo­tan­to ei ollut met­sän­kas­vat­ta­jal­le kan­nat­ta­vaa. Maa­il­man­mark­ki­noi­den hal­pa kivi­hii­li ja EU:n hapa­roi­va ilmas­to-ote var­mis­ti­vat, että emme luo­pu­neet­kaan kivihiilestä.

Tämä tapah­tui ker­ran, kau­an sit­ten, kun minä­kin olin pie­ni, eka­luok­ka­lai­nen. Sil­loin oli se pelot­ta­va keuh­ko­tau­ti leviä­mäs­sä koko Suo­meen. Sitä pelät­tiin myös Iihin kuu­lu­vas­sa pie­nes­sä Jak­ku­ky­län kou­lus­sa. Ja sit­ten! Erää­nä päi­vä­nä tuli ter­veys­tä­ti kou­luum­me ilmoit­ta­maan, että: “Olen nyt tul­lut rokot­ta­maan tei­dät sitä uut­ta ja pahaa tau­tia vas­taan. Sit­ten ette sai­ras­tu sii­hen ja sehän on hyvä asia. Eikös vaan?”.

…ja lis­sää tul­lee, vali­tet­ta­vas­ti. On ollu surul­lis­ta seu­ra­ta tätä myl­ly­jen tari­naa. Ihi­mi­set on aika­naa hak­keu­tu­nu luon­toon ja raken­tan­neet koti­sa sin­ne. Siel­lä on saa­nu olla luon­non rau­ha­sa. Perus­taa per­he ja toimeentulo. 

Ihmet­te­li­jäl­le Ran­ta­poh­jas­sa 4.3. Erk­ki Sas­sin talos­sa 14.1.1917 pide­tys­sä kokouk­ses­sa oli asia­na hau­tuu­maan saa­mi­nen lähem­mäs Olha­vaa. Hau­ta­jai­set­han piti tuol­loin aloit­taa jo seit­se­mäl­tä aamul­la, jot­ta ehdit­tiin käy­dä Iis­sä, joko kir­kos­sa tai hau­taus­maal­la siu­naus­ti­lai­suu­des­sa. Tämän jäl­keen kokoon­nut­tiin vie­lä viet­tä­mään vain­ajan muistoa.

Eipä Ilma­tar -”asian­tun­ti­jat” vas­tan­neet kysy­myk­seen myl­ly­jen öljy­mää­räs­tä per myl­ly. Luvat­tiin webi­naa­ris­sa vas­ta­ta sähköpostiin…eipä oo vastattu.

Mei­tä iiläi­siä vedä­te­tään nyt pahan ker­ran. Ylei­sen ilmas­to­hy­pe­tyk­sen nimis­sä meil­tä vie­dään kal­li­sar­voi­sin omai­suus, mitä meil­lä on: mah­dol­li­suus elää luon­non­lä­heis­tä elä­mää. Luon­non moni­muo­toi­suu­den kan­nal­ta arvo­kas met­sä- ja suo­a­lue muu­te­taan teol­li­suusa­lu­eek­si. Val­ta­vien beto­ni­pe­rus­tus­ten pääl­le raken­ne­tut myl­lyt ja 20 met­riä leveät sora­tiet hal­lit­se­vat mai­se­maa. Ei sin­ne ole asi­aa eläi­mil­lä eikä ihmisillä.

Miet­ti­kää­hän nykyi­set ja tule­vat Iin kun­nan päät­tä­jät, että ette edes ajat­te­le kun­nan töi­den ulkois­ta­mis­ta. Se on van­han­ai­kai­nen ja kal­lis tie.