Sydä­mel­li­set kii­tok­set Lah­ti­sen Saa­ral­le ja Einol­le kulkuvälineestä…tuli niin tar­pee­seen. Iha­nia ihmi­siä vie­lä olemassa!

Hei­nä­kuun alun Ran­ta­poh­jas­sa oli mai­nio kir­joi­tus suo­suk­sis­ta ja sii­pi­vii­kat­tees­ta. Syn­ty­mä­pi­tä­jäs­sä­ni kou­lu­poi­ka­na tuli tutuk­si luon­non­nii­tyil­lä molem­mat työ­ka­lut. Sii­pi­vii­ka­te oli juu­ri sel­lai­nen kuin teks­tis­sä ker­ro­taan. Vii­kat­teen var­si on Poh­jois-Suo­mes­sa käy­te­tyn mal­lin mukai­nen. Sen sijaan ete­läs­sä käy­tet­ty mal­li poik­ke­aa tästä.

Kesä kau­neim­mil­laan! Iti­kat ja kai­ken­maa­il­man pör­riäi­set sur­raa­vat, ei pais­ta, kun pitäis ja sataa, kun ei pitäis. Naa­pu­rin koi­ra hauk­kuu, toi­nen naa­pu­ri ajaa ruo­hon­leik­ku­ril­la ja toi­nen rai­vaus­sa­hal­la, ilta­myö­hään yksi gril­laa kalaa, mopo­po­jat pör­rää, uima­ran­nal­la lap­set mekas­ta­vat. Kuus­rok­ki soi, että kuu­luu Kel­loon saakka.

Nyt saa myy­dä itse­poi­mit­tua luon­non­mar­jaa vero­va­paas­ti. Onko istu­tet­tu man­sik­ka vero­va­paa­ta myyn­tiä? Jos mar­jois­ta teh­dään mehua tai hil­loa, onko myyn­ti ulos vero­va­paa­ta? Tämä ajat­te­lu voi olla saivartelua. 

Kii­tos Kui­va­nie­men nuo­ri­so­seu­ral­le kesä­mark­ki­noi­den jär­jes­tä­mi­ses­tä 16.7. Kii­tos myös kai­kil­le pöy­däs­säm­me asioi­neil­le. Kiittäen:

Myö­häs­ty­neet Onnit­te­lut Untol­le 70v paa­lun saa­vut­ta­mi­sek­si ja on todel­la hie­no­ja nuo sun käsi­töi­nä teh­dyt työt. Olen ensi ker­ran näh­nyt sun töi­tä kun kävin työ­mat­kal­la luo­na­si, kun asuit Hyryn­ky­läl­lä. Jäi joten­ki mie­lee­ni, kuin­ka tai­ta­vas­ti olit teh­nyt monen­lai­sia pie­nois­mal­le­ja, Täs­sä tuli mie­leen enti­sa­jan Rusa­mas­sii­ni, jol­la rii­hes­sä pui­dun vil­jan puh­dis­tus teh­tiin, eli kone erot­te­li jyvät ja ruu­me­net toi­sis­taan, Teka­sep­pa sel­lai­nen­ki möö­pe­li. Toi­vo­tan sinul­le pit­kää ikää ja ter­vei­tä näpertelyvuosia.

Kun siis­tit omai­se­si hau­taa ja hara­voit hau­dan ympä­ril­tä, vie hara­voin­ti­ros­kat maa­tu­vien ros­kien jäte­la­val­le, älä­kä jätä nii­tä toi­sen hau­dan viereen! 

Jokai­nen meis­tä on elon tien var­rel­la päh­käil­lyt, suun­ni­tel­lut, visioi­nut ja unel­moi­nut asiois­ta, jot­ka eivät sit­ten kos­kaan toteu­tu­neet. Aikan­sa vet­ku­tel­tu­aan sit­ten huo­maam­me, että “oho, se juna tai­si jo men­nä”. Aikan­sa se tie­ten­kin har­mit­taa, mut­ta saat­taa­pa olla, että parem­pi näin ja elä­mä jat­kuu ja kaik­ki on ihan kohdallaan.