“Juok­su­kal­jat”. 23.3. noin klo 17 Keis­kan Sales­ta ryn­tä­si sini­tak­ki­nen iso mies San­dels-pak­ki tiu­kas­sa ottees­saan “tuhat­ta ja sataa” – oli jää­nyt mak­sa­mat­ta, todet­tiin kau­pas­sa. Rauk­ka­mais­ta ja hal­pa­mais­ta varas­taa. Toi­vot­ta­vas­ti käyt mak­sa­mas­sa joku päi­vä juok­su­kal­ja­si sinä tuh­ti iso ripeä­jal­kai­nen mies, askel oli korkea.

Samaa ihme­tel­ty mei­dän per­hees­sä. Ei jär­jen hiven­tä Iin ylä­kou­lu­lais­ten hiih­dos­sa! Mei­dän lap­sil­la pyö­räi­lyä suk­sien kans­sa lii­kun­ta­päi­vä­nä 13 km + hiih­to kes­kel­lä koulupäivää!

Olim­me käy­mäs­sä Iis­sä mum­mo­las­sa alle 2‑vuotiaan poi­kam­me kans­sa, kun poi­kam­me sai­ras­tui illal­la kuu­mee­seen. Kuu­me saha­si 38,5–40,5 välil­lä sär­ky­lääk­keis­tä huo­li­mat­ta. Aamul­la pojal­lam­me oli kor­kean kuu­meen lisäk­si myös hen­gi­tys­vai­keuk­sia ja Oysin yhteis­päi­vys­tyk­sen ohjeis­tuk­sen mukai­ses­ti mei­dät mää­rät­tiin aamus­ta lähim­mäl­le ter­veys­a­se­mal­le eli Iin ter­veys­a­se­mal­le. Hen­gi­tys­vai­keuk­sien syyk­si epäil­tiin kur­kun­pään­tu­leh­dus­ta sekä koti­tes­til­lä todet­tua koronaa. 

Iin kun­ta on sekä kan­sal­li­ses­ti että kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu mer­kit­tä­väs­tä ympä­ris­tö­työs­tä. Kun­ta on menes­tyk­sel­li­ses­ti muut­ta­nut omaa ener­gian­ku­lu­tus­taan öljys­tä uusiu­tu­vak­si sekä edis­tä­nyt tuu­li­voi­man raken­ta­mis­ta alu­eel­leeen. Kun­ta on kehit­tä­mis­yh­tiön­sä Iin Mic­ro­po­lis Oy:n kaut­ta vauh­dit­ta­nut kier­to­ta­lout­ta ja vähä­hii­li­syys­ta­voit­tee­seen pää­se­mis­tä. Monet pro­jek­tit ovat näin edis­tä­neet ilmas­to­työ­tä ja tuo­neet Iil­le mai­net­ta ilmas­to­toi­men­pi­tei­den edelläkävijänä.

Puu­pel­let­ti oli Suo­mes­sa nousus­sa vuo­si­tu­han­nen vaih­teen jäl­keen. Pie­niä pel­let­ti­teh­tai­ta raken­net­tiin eri puo­lil­le Suo­mea, useim­mi­ten lähel­le sahateollisuutta.

Hyvä kai­vok­sen ja tuu­li­voi­ma­lan paik­ka on aina muu­al­la kuin omal­la takapihalla.

Olin Joke­lan kan­sa­ko­lun toi­sel­la luo­kal­la, kun Lapin sota huh­ti­kuus­sa 1945 päät­tyi. Kuu­lun siis sii­hen ikä­ryh­mään (yli 85 v.), jot­ka mah­dol­li­ses­ti muis­ta­vat jotain ajas­ta ja ovat myös oma­koh­tai­ses­ti koke­neet päät­ty­neen sodan seurauksista.