His­to­rial­li­set alue­vaa­lit on käy­ty ja luot­ta­mus­hen­ki­löt­kin on valit­tu hyvin­voin­tia­luei­den eri toi­mie­li­miin. Nyt kun uudet toi­mie­li­met aloit­ta­vat työn­sä ja suun­nit­te­le­vat tule­vaa, niin haluan nos­taa esil­le ikäih­mi­siä koh­dan­neen huo­len, joka on kyl­lä ollut tie­dos­sa aiemminkin. 

Ensi sun­nun­tain kirk­ko­py­hän aihee­na on rukous ja usko. Aika, jota eläm­me, saa­kin monet meis­tä kään­ty­mään juu­ri näi­den ja Juma­lan puo­leen, kun kaik­ki mitä tie­sim­me ja tun­sim­me, se mihin luo­tim­me, on sor­tu­nut ympä­ril­läm­me. Maa­il­ma muut­tui yhdes­sä yös­sä, eikä van­haan ole enää paluuta. 

Vuo­den alku on ollut tur­bu­lent­ti­nen. Eläm­me edel­leen koro­na-arkea, yri­täm­me pääs­tä nor­maa­liin arjen jär­jes­tyk­seen kiin­ni, kolaam­me ulko­na ennä­tyk­sel­lis­tä lumi­kuor­maa ja seu­raam­me hen­keä pidä­tel­len Euroo­pas­sa käyn­nis­sä ole­vaa sotaa. Tähän pääl­le kuor­ru­tus jokai­sen elä­män ilo­ja ja suruja.