Kodeis­sa on hyvin­voin­tim­me ydin. Kote­ja on eri­lai­sia, jokai­sel­la oma paik­kan­sa. Kun­pa kodeis­sa oli­si yhä tilaa lap­sil­le ja nuo­ril­le, van­hem­muus oli­si arvos­tet­ta­vaa ja sil­le annet­tai­siin tuki, jot­ta kas­va­tus­työ­tä kodeis­sa jak­se­taan teh­dä. Että koto­na oli­si lap­sel­le syli, johon istah­taa. Että per­heis­sä ehdit­täi­siin olla yhdes­sä, luo­da poh­jaa luot­ta­muk­sel­le ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le. Apua per­heil­le tulee olla tar­jol­la van­hem­pien jak­sa­mi­sen tuek­si sil­loin, kun he sitä tar­vit­se­vat, ei vas­ta tilan­tei­den krii­siy­tyes­sä. Mones­sa kodis­sa ele­tään yksin — omas­ta halus­ta tai ilman omaa halua. Kun­pa meil­lä jokai­sel­la oli­si tar­vit­taes­sa joku, joka tulee vie­rel­le ja kysyy, mitä sinul­le kuu­luu, ja kuuntelee.

Ii tun­ne­taan rau­hal­li­se­na asuin­paik­ka­na, jota ympä­röi upea ja moni­puo­li­nen luon­to. Täl­lai­nen ympä­ris­tö on hyvä perus­ta hyväl­le elä­mäl­le. Myös koke­muk­set yhtei­söl­li­syy­des­tä ja tur­val­li­suu­des­ta lisää­vät hyvin­voin­tia. Nii­hin me jokai­nen voim­me vai­kut­taa. Omil­la asen­teil­lam­me on suu­ri mer­ki­tys. Voim­me pyr­kiä ymmär­tä­mään ja kun­nioit­ta­maan toi­nen toi­siam­me sel­lai­si­na kuin olem­me. Voim­me luo­da myön­teis­tä ja lep­poi­saa ilma­pii­riä aivan yksin­ker­tai­sil­la asioil­la. Pelk­kä ystä­väl­li­nen kat­se tai ter­veh­dys voi antaa toi­sel­le hyvän mie­len – samoin kuin itselle.

Haluam­me kiit­tää kir­joit­ta­jaa (nimi­merk­ki Kevät pilal­la) tär­keäs­tä palaut­tees­ta Maa­lis­maan van­han uoman veden ohi­juok­su­tuk­seen 17.3. liit­tyen (Ran­ta­poh­ja 27.3.2025). Ymmär­räm­me täy­sin, että Maa­lis­maan van­han uoman ohi­juok­su­tuk­set ovat aiheut­ta­neet har­mia ja huol­ta asuk­kail­le, ja olem­me vil­pit­tö­mäs­ti pahoil­lam­me tapahtuneesta.

Ongel­ma on nyt tämä, että Yli­kii­min­gin Vesa­las­sa on niin pal­jon suu­ria per­hei­tä ja pal­jon lap­sia sekä nuo­ria, jot­ka eivät nou­da­ta sään­tö­jä. Koko kylä on men­nyt pilal­le, kun lap­set räl­lää cros­si­mo­poil­laan muun muas­sa tai­mi­kois­sa. Syk­syl­lä­kin minul­le tuli monen tuhan­nen euron vahin­ko. Niil­lä veh­keil­lä ei saa pois­tua omal­ta ton­til­ta, kun eivät ole rekis­te­ris­sä. Saam­me itse­kin men­nä alu­eel­le vain ELY:n luvan varai­se­na, alue kun on Natu­ras­sa sekä museo­vi­ras­ton ja ELY:n kat­seen alla. Poh­ja­ve­sia­lue­kin se on. Eikö nii­tä lap­sia saa­da järjestykseen?

Mikä­li kuu­lui­sin kau­pun­gin val­tuus­toon, niin tah­toi­sin vaik­ka omin varoin käy­dä tutus­mas­sa Sal­lan lukioon. Se on eräs pie­nis­tä lukiois­ta, jos­sa opis­ke­lee kan­sain­vä­li­siä opis­ke­li­joi­ta. Ensin he opis­ke­vat suo­men tai ruot­sin kiel­tä. Sii­hen vai­kut­taa lukion sijain­ti. Hei­tä, joil­la tulee ole­maan äidin­kie­len­sä ohel­la kie­li­tai­toa suo­men, ruot­sin, englan­nin, ehkä sak­san tai rans­kan kie­lis­sä voi val­lan mai­nois­ti kut­sua maailmankansalaisiksi.